maanantai 20. helmikuuta 2012

Alakulo

Mulla on nyt alakulo. Meinasin sanoa, että masennus, mutta se olisi liian jyrkkä ilmaus. Mutta sellainen tiiättekö, että mikään ei nyt huvita ja kaikki on tyhmää. Erityisesti tyhmää on kaikki siis. Mutta tyhmistä tyhmimmät asiat tällä hetkellä ovat:
- Santtu on enklannissa ja siellä tuulee = ei pääse kiipeämään tuulimyllyyn ja reissu on vaarassa venyä
- joudun tekemään elinkeinotoiminnan veroilmoitusta, joka uhkaa jäädä plussalle, joten jäännösveroa tulossa jo olemassa olevan 800e arvonlisäveron lisäksi (että kannattaako tää kotimyynti...)
- työpäivä venyy iltamyöhään ja illasta on vielä kaikkein haastavin osuus eli vanhempien tapaaminen liittyen aggressionhallintaryhmän vetämiseen (HUOH)

Eli siis loppujen lopuksi asiat on mallillaan ja hyvin. Pitää vaan päästä valittamaan.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Iso askel, pieni askel?

Eilen oltiin tyhjäämässä Santun asuntoa. Tai siis hän itse makaili migreenin kourissa olohuoneen matolla ja minä puunasin. Toisaalta nauroin sille kun se alkoi päästä elävien kirjoihin, että oikeastaan se oli onni, että sillä oli migreeni: muutoin se olisi miesmäiseen tapaan alkanut kiukuttelemaan, että ei jaksa enää, mennään jo. Ja asunto olisi sillä vielä ensi joulunakin...No, osittain tuohon asunnon roikuttamiseen varmaan liittyy psyykkinenkin aspekti: pelottaa ottaa Iso Askel. Ja ollaan siitä puhuttukin, että mitäs sitten jos tuleekin ero...tai siis mä olen oppinut edellisen eron myötä, että mitä vaan voi tapahtua eikä yhtään auta, vaikka kuinka suree etukäteen. Rakas mieheni on vain ikuinen pessimisti. No, joka tapauksessa kämppä on siivottu ja yksi autokuorma tavaraa odottaa enää eteisessä pakattuna. :) Hassu juttu on se, että mä tiedän tällä hetkellä paremmin, mitä Santtu omista ja mistä mikäkin löytyy (kuten ne ÄLLÖlakanat eli sellaset satiiniset, joihin mun kuivat kädet ja kantapäät jää kiinni ja niitä EI TOD käytetä...)

Iso Askel tai Pieni Askel: Siiri tuli tänään yksin linja-autolla Treelta Länkipohjaan! Ja olihan se ylpeetä! Tuleva viikko on taas erilainen viikko: Santtu lähti tänään Englantiin ja tulee toivottavasti torstaina kotiin. Nyt vain toivon, ettei tule tulipalopakkasia tai viittä metriä lunta...

Nyt otamme Pienen Askeleen kohti Jämsää, kirpputoria ja sen jälkeen vaate-esittelyä!

lauantai 11. helmikuuta 2012

Maailman ihanin tyttö

Meillä asuu maailman ihanin tyttö. Se on myös maailman rasittavin tyttö. Se on mun Siiri! Me oltiin Siirin kanssa tänään koko päivä kahdestaan reissussa, ajeltiin pitkät matkat autolla ja laulettiin täysiä Ultra Brata :) (se osaa ulkoa lähes yhtä monta biisiä kuin mäkin!). Se on huippu-mimmi, kasvamassa kovaa vauhtia esimurrosikään. Suurimman osan ajasta se laittoi hiuksiaan peilin edessä, mallasi uusia aurinkolasejaan ja keltaista käsilaukkuaan. Se on niin kaunis neiti. Ostettiin kirpparilta kahdet farkut sille - pillit tietenkin. Sitten se hupsu laittaa ison pipon päähän ja jättimäiset aurinkolasit nenälle. Sellainen se on, mun Siiri!

Sitä paitsi se ei tuu koskaan jäämään jalkoihin. Joku voisi sanoa, että se on itsepäinen ja hankala - ja on se sitäkin, mutta mä arvostan sitä just siks, että se uskaltaa. Se menee kouluun silmälaseissa jos sitä vaan sattuu huvittamaan. Sillä on sisäinen palo tehdä, luoda ja olla luova. Sille pitäisi ehdottomasti löytää näytelmäkerho, jotta se pääsisi valloilleen! Se on viisas ja nokkela, kovaääninen ja tietyllä tapaa johtaja. Ja se osaa sanoa vastaan - no myönnettäköön, että tässä kohtaa joskus toivoisin, että omaa tahtoa ei olisi ihan niin paljon...mutta ainutlaatuinen kokonaisuus.

Se on myös herkkis - mutta sen puolen näkee vain kun kuuntelee sitä ihan oikeasti. Se on vähän rääväsuu, vähän liian juputtavainen ja melko ärsyttävä - mutta just siks mä sitä rakastan niiiiiin paljon. Se on aika paljon niinkuin minä :D ja sitten ihan viimeaikoina siinä lapsessa on näyttäytynyt myös isänsä: tietyissä eleissä, ilmeissä, sanomisissa. Ja musiikissa. Ja tavaroiden hukkaamisessa.

Sellainen se on - mun Siiri <3

perjantai 10. helmikuuta 2012

Vaatenirson mietteitä

Nyt seuraa tekstiä, josta ei sitten kenenkään pidä loukkaantuman. Puhtaasti vain oma mielipiteeni tämä!

Olen pinnallinen minäkin, mutta tunnustan sen vain yhdellä tapaa tai  yhdessä asiassa. Heikkouteni. Vaatteet. En snobbaile huippumerkeillä, mutten myöskään sulata halpahallia tai löytöteksiä - no ehkä pitkissä kalsareissa ok. Sen verran luen kaksplussan mammoja, että voin olla samaa mieltä Lassiesta ja Ticket to Heavenista. Merkkivaatteita tietyssä määrin - huvittavuuteen asti joskus; Siiri taisi olla alle 2v, kun tunnisti Marimekon brändin... mutta ehkä merkkejäkin enemmän katson tyyliä ja vaatteiden yhdistelyä...voi huoh, saan pahoinvointia joskus...laitetaan kuviota ja kuviota tai punaista ja punaista, jotka ei kuitenkaan ole samaa punaista...ja kyllä: kivittäkää, kivittäkää: jopa luokittelen ihmisiä sen mukaan miten he lapsensa pukevat!

Mutta kallis ei makuni kuitenkaan ole, pitää vain osata löytää halvat tyylit ;) no okei, ostan mä metsolaa-småfolkia-meandita lapsille kyllä. Ja myynhän mä lingonia - ja nyt päästään yhteen asian ytimeen: en enää ole tyytyväinen edustamani merkin tyyliin :/ siksi taidankin lopettaa tähän kauteen.

Jossain vaiheessa kun olin vielä lasten kanssa kotona, n 90% kaikista lasten vaatteista oli kirpputoreilta. Nyt ajanpuutteen takia joudun ostamaan uutenakin. Meillä lapsilla vaatekaapit pullistelee ja omastani on ollut jo monta vuotta takalevy irti...iloitsin eron jälkeen, kun sain lisää kaappitilaa vaatteilleni! Ja ihan oikeasti mulla on esim. noin 30 mustaa villatakkia/neuletakkia...niitä vain tarvitsee olla :D kai ymmärrätte - ja eilen ostin yhden lisää!

Yksi kammotusaihe on minulle lasten juhlapukeutuminen...en vain voi käsittää sitä, ettei lapsille opeteta, että juhliin laitetaan juhlavaatteet ja KENGÄT! kammottavia on ne joulujuhlat, joissa tytöt on kauniissa mekoissaan ja KUOMA-saappaat jalassa...eii. Myötähäpeä. Ja tässäkään ei raha ole varmasti se kysymys, koska lasten juhlakenkiä saa todella halvalla kirpputorilta ja ne voi sieltä tiukkapipoisempikin lastensa jalkojen virheasennoista painajaisia näkevä ostaa, koska niitä juhlakenkiä ei pidetä joka päivä tai kauaa aikaa edes. Kyse on siis jostain muusta. Toisaalta kammoksun välillä joidenkin aikuistenkin tyyli- ja juhlapukeutumiskäsityksiä.

Enkö siis olekin kauhea ihminen? Mutta kyllä: minunkin lapsillani on ollut Lassien haalarit - kotikäytössä ja isovnahmpien ostamana :D

lauantai 4. helmikuuta 2012

Hiljaisuus

Me kuunneltiin eilen illalla Santun kanssa tietokoneen hurinaa ja pesukoneen kolinaa. Ääniä, joita ei yleensä tässä talossa kuulu siitä syystä, että koolla on vähintään kaksi elämäntarmoa uhkuvaa ipanaa. Illan kunniaksi joimme viiniä ja virittelimme kotiteatterin! En olis ikinä uskonut, että sellainen mun olohuoneeseen tulee...mutta niin vain siellä on nyt tykki ja valkokangas...varmaan ihan kiva pelata Wiitäkin.

Meillä kaikki neljä lasta nukkuu kyllä hyvin, mutta silti tuollainen 11h unta putkeen tuntuu aina hyvältä! Paitsi että nyt on toisella selkä jumissa ja toisella niska jämähtänyt. Teimme eilen myös tulevaisuuden linjauksia...Santtu on vihdoin kypsynyt ajatukselle, että vuokrakämppä on aika tyhjentää ja asettua kokonaan tänne. Aika hurjaa. Laajennussuunnitelmia lykättiin vuodella, mutta tuo keittiö varmaan otetaan työn alle jo kohta! Jee! Suunnitelmissa purkaa vuosia käyttämättä ollut puuhella ja laittaa tilalle vähän pöytää ja kaappia. Ja tietty uusi lattia ja mikä parasta: LATTIALÄMMITYS! Oijoi, mikäs olis näilläkin pakkasilla kävellessä, kun olis lämmin lattia!

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

moniongelmainen

Mä oon hei syöny jo kolmena päivänä d-vitamiinia ja silti mua väsyttää! nooh...päivä on kuitenkin jo oikeesti paljon pitempi, valoisalla ajalla voisi ehtiä jopa hiihtämään työpäivän jälkeen varsinkin nyt, kun teen lyhempää päivää! Mulla oli joku visio, mitä mun piti tänne kirjoittaa, mutta alkoi just väsyttää niin paljon, että katotaan mitä tästä tulee :D

Mä oon miettinyt, että jaksankohan mä olla tuolla nykysessä duunissa enää tän vuoden jälkeen...määräaikaisia sopimuksia vuodesta toiseen ja kaikkee ihme-vääntöä koko ajan. Jos vaan sanois sitten, että en mä ota enää uutta sopimusta ja kattelis uusia tuulia - tai olis vaikka hetken ansiosidonnaisella kotona! Onkohan mulla joku murrosikä? siis kirjaimellisesti elämän murrosvaihe, koska koen samoin tuon L&B-vaatemyynnin kanssa: nyt vielä yksi mallisto ja sitten henkarit naulaan. No, sitäkin puuhaa oon tehny yli 6 vuotta ja totuus on se, että Me&I lyö aika pahaa kiilaa noille kotimyyntivaatemarkkinoille. Sen sijaan Partylite - ah, siitä mä nautin! Oonko mä jotenkin kieroutunu ajatusmalliltani, kun oon niinku vapaaehtosesti jättäytymässä "pois töistä". Vähä luuseri jo nytkin, kun teen vaan 6h päivää. Mut ihan oikeesta ja vakavasti jos kirjoitetaan, niin mun mielestä koko elämää ei saisi kukaan tuhlata vain työntekoon. Töitä pitää tehä just sen verran että tulee toimeen sillä tasolla, jolla itse haluaa. Ja mulle riittää vähempi. Enkä mä koe olevani millään tapaa köyhä, vaikka laskennallisesti elänkin köyhempänä kuin moni muu suomalainen. Olen sitä paitsi asuntovelallinen mielenterveysongelmainen pätkätyöläinen yksinhuoltaja! Hahaha, moniongelmainen kenties?