maanantai 23. huhtikuuta 2012

Maanantaiviinit

Oikeastaan on ollut niin mukava imu tavallisessa arjessa, ettei ole ehtinyt tulla tänne narisemaan tai hehkuttamaan. Nyt ajattelin tulla, jotta muistaisin tällaisenkin ajan ja hetken. Mulla on skumppalasi edessä! Olkoon se sitten vaikka varaslähtö vappuun - mutta päädyttiin mussun kanssa siihen, ettei meillä oikein vkoloppuisin ole lapsetonta aikaa "ottaa viiniä", niin otetaan nyt :) Santtu paistaa pihvejä ja kohta herkutellaan!





Mä oon koittanu nyt ottaa itteeni niskasta kiinni, käyny salilla ja tehny valintoja niin, että rajaan hiilareita. Mutta silleen kevyesti, ei liian tiukkapipoisesti. Olossa tuntuu jo parannus, vaakassa ei vielä näy, mutta se johtunee tuosta punttisaleilusta. Äsken päräytin kirjastoon ja salille motskarillani - vähä hienoo, mut aikalailla tottumatonta tuo ilmavirta riepottelee kovemmassa (!!!) vauhdissa. En taida vielä lähteä töihin sillä, aamut kun on melko kylmiä.

Nyt ei jaksa runoilla enempiä, paitsi Marittalle tiedoksi, että ne puuttuvat Partylitet taisi tänään saapua :D

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Tarjosin viittätoista - tarjosin edes kahta!

Argh, nyt ottaa päähän eikä ehkä kannattaisi edes tulla just nyt kirjoittamaan, mutta jospa Santtu säästyisi kiukuttelulta, kun puran sen tänne. Meillä on lasten isän kanssa edelleen voimassa oleva sopimus, että lapset asuvat puolet ajasta hänen luonaan. No, siitä sopimuksestahan on jo luistettu, koska uusi perhe menee etusijalle isän arvomaailmassa. Viime aikoina Siirin kanssa on ollut aika haastavaa ja olen pyytänyt Jannea ottamaan tilanteesta vastuuta myös. Eilen hän itse ehdotti, että voisi viettää Siirin kanssa kahdenkeskistä aikaa! Vau, ajattelin minä. Sovittiin, että S menee isälleen tänään koulun jälkeen. Tosin isällä on kaksi kokousta tälle iltaa, koska muutenhan iltaa ei voisi uhrata Länkipohjassa oloon. Ehdotin Jannelle, että jos S olisi tänään ja yön yli huomiseen ja sitten huomenakin koulun jälkeen siten, että tulisi sitten tänne yöksi. Isälle tämä sopi. Tosin kun ehdotin, että jos S tulisikin vasta ke, kun ei ole kokouksia, niin se ei käynyt. No äsken sitten soittelin Jannelle, että voin napata huomenna S:n kotiin kun tulen Lpohjaan noin klo 19. Niin mitä sanoo isä! Että ei, kun  S menee kerhoon koulusta ja tulee sitten tänne, ei hän ehdi olla huomenna Lpohjassa! Voitteko kuvitella, että ihan hiukan paloi hermo! Siis päivässä muuttuu asiat. Muistuttelin hänelle mitä sovittiin eilen...mutta ei auta. Muu elämä menee Siirin edelle, vaikka tyttö nauttisi isänsä seurasta ja varmasti haluaisi viettää aikaa musiikkiaiheisesti. Isänsä hokee vaan, että pakko pakko pakko. Niinpä niin. Ihmisen ei ole käsittääkseni pakko muuta kuin kuolla (ja ehkä maksaa veroja), kyse on taas siitä, mihin haluaa aikansa käyttää. Surullista, ärsyttävää.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Pääsiäisen kynnyksellä

Meillä on ollut kolme iltaa hiljaista ja rauhallista. Olemme olleet aikuisissa kotona - ihanaa on se välillä! Mutta ihanaa on myös se, että tänään kaikki neljä lapsosta tupsahtavat touhottamaan ja nelilapsisena taidamme taiteilla peräti viikon eteenpäin. Jos ajatellaan pelkästään aikuisen minun kannalta, niin se on rikkaus, että lapsilla on kaksi kotia. Saamme viettää aikaamme erilaisin kokoonpanoin, aikuisten kesken, kahden lapsen kanssa, joskus yhdenkin lapsen kanssa, joskus kolme lapsen kanssa ja joskus neljän lapsen kanssa. Harvassa pikkulapsiperheessä kuitenkaan on aikuisille kahdenkeskistä aikaa näin paljoa. Tietenkin lasten kannalta ydinperheessä kahden vanhemman kanssa eläminen on varmaan paras vaihtoehto (edellyttäen, että hommat on kunnossa kaikin puolin), mutta tässä tilanteessa osaan olla onnellinen jaetusta vanhemmuudesta ja sen mukanaan tuomista iloista! Tässä monimuotoisuudessa on vielä ulottuvuutena se, että kun Santtu on työreissulla, niin minä saan viettää laatuaikaa omien lasteni kanssa ja joskus sattuu lasten isällään olo ja Santun reissu samaan aikaan, silloin saan viettää aikaa parhaassa seurassa eli yksin! Mutta huomaan kyllä, että tuota yksinoloa kaipaan huomattavan paljon vähempi nykyään kuin vaikka vielä vuosi sitten.

Uudessa työssä olen opetellut nyt muutaman päivän. Pääsääntöisesti kivaa ja mielenkiintoista, uusi ohjelma vain ottaa päästä. Mutta mukavan lyhyt työmatka! 20min, niin olen jo Länkipohjassa hakemassa lapsia hoidossta ja kerhosta! Jännä huomata, miten erilaisia toimintakulttuureja on samanlaisen työn ympärillä. Opettelen esim. käyttämään lyijykynää ja paperikalenteria!

Pääsiäisen pyhiksi on pientä kotoista ohjelmaa, ehkä ystäväperheen kyläilyä, kummitytötn synttärijuhlat ja yhdet 50v juhlat Maiviassa. Toivottavasti kivat ulkoilusäät lapsille ja meille aikuisille sopivat puusavottasäät! Ainiin ja jos yhden toiveen saa esittää, niin haluaisin eroon tästä TAAS iskeneestä hartiajumista! Ruokatunnilla ajattelin poiketa tien toisella puolella Lidl:ssa katsomassa, josko sieltä saisi niitä kananmunia, jotka monesta paikkaa on ihan oikeasti loppu. Ja jollei saa kananmunia, niin sitten on ostettava suklaamunia :)

Joku aika sitten kirjoitin isälleni sähköpostia, jonka täälläkin julkaisin. Se posti oli pelin avaus ja nyt ratkomme modernisti sähköpostitse isäni kanssa vuosien kaunoja ja vääränlaisia asenteita. Minusta se tuntuu hyvälle, vaikka monesti saakin kyyneleet virtaamaan. Analyyttisena ihmisenä en vain halua, että asiat painetaan villaisella ja kasataan huojuvaa tornia vanhojen moskien päälle. Tosin tapamme puhua/kirjoittaa ja katsella asioita on aika erilainen - varmaan sukupolvien välinen kuilu näyttäytyy tässäkin asiassa. Ja tämä asioiden selvittely ottaa nyt oman aikansa ja tilansa, vanhempiin on nyt syytä ottaa hiukan etäisyyttä, sekin tuntuu hyvälle tässä kohdassa. Eikä se silti tarkoita sitä, että välit olisivat poikki tai mitään sellaista. Ehkä suhteemme on ollut jollain tapaa liiankin symbioottinen jokapäiväisine yhteydenottoineen ja nyt on oikeasti viimeinen hetki katkoa napanuoran riekaleet. Jään mielenkiinnolla odottamaan lopputulosta!

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Aprillisunnuntai

Hei jee! Mun blogillani on kolme lukijaa! Kaikille teille kolmelle tiedoksi, että mykkäkoulu vanhempieni kanssa johtuikin siitä, että äiti oli saanut uuden puhelimen eikä oikein osannut käyttää sitä :D no, ehkä on joskus hyvä ottaa muutenkin etäisyyttä. Mulla on vähän hassu olotila tai siis hassun tästä tekee just se, että ei oo mitään olotilaa, vaikka huomenna alkaa UUSI työ! Mä en tiedä oikeen yhtään mitä tuleman pitää, onko siellä mulle edes työhuonetta. Ohjelma ainakin on uusi ja erilainen, sen opetteluun mennee muutama tovi.

Täällä vietellään erityisen hiljaista sunnuntaita, Siiri päätti asua serkkujen kanssa Kiiltäväisessä maanantain hammaslääkäriin asti. Saas nähdä lähteekö pupupukuinen Elias käymään naapureissa virpomassa, mutta ainakin sitten palvelutalolle suuntaamme perinteiseen ladyjen kahvitus- ja virpomistilaisuuteen. Sitten kepsuttimaakarikin menee kaverikylään, meillä on siis Santun kanssa lapsetonta laatuaikaa - käytämme sen varmaan tappelemiseen :D