Tarjosin viittätoista - tarjosin edes kahta!

Argh, nyt ottaa päähän eikä ehkä kannattaisi edes tulla just nyt kirjoittamaan, mutta jospa Santtu säästyisi kiukuttelulta, kun puran sen tänne. Meillä on lasten isän kanssa edelleen voimassa oleva sopimus, että lapset asuvat puolet ajasta hänen luonaan. No, siitä sopimuksestahan on jo luistettu, koska uusi perhe menee etusijalle isän arvomaailmassa. Viime aikoina Siirin kanssa on ollut aika haastavaa ja olen pyytänyt Jannea ottamaan tilanteesta vastuuta myös. Eilen hän itse ehdotti, että voisi viettää Siirin kanssa kahdenkeskistä aikaa! Vau, ajattelin minä. Sovittiin, että S menee isälleen tänään koulun jälkeen. Tosin isällä on kaksi kokousta tälle iltaa, koska muutenhan iltaa ei voisi uhrata Länkipohjassa oloon. Ehdotin Jannelle, että jos S olisi tänään ja yön yli huomiseen ja sitten huomenakin koulun jälkeen siten, että tulisi sitten tänne yöksi. Isälle tämä sopi. Tosin kun ehdotin, että jos S tulisikin vasta ke, kun ei ole kokouksia, niin se ei käynyt. No äsken sitten soittelin Jannelle, että voin napata huomenna S:n kotiin kun tulen Lpohjaan noin klo 19. Niin mitä sanoo isä! Että ei, kun  S menee kerhoon koulusta ja tulee sitten tänne, ei hän ehdi olla huomenna Lpohjassa! Voitteko kuvitella, että ihan hiukan paloi hermo! Siis päivässä muuttuu asiat. Muistuttelin hänelle mitä sovittiin eilen...mutta ei auta. Muu elämä menee Siirin edelle, vaikka tyttö nauttisi isänsä seurasta ja varmasti haluaisi viettää aikaa musiikkiaiheisesti. Isänsä hokee vaan, että pakko pakko pakko. Niinpä niin. Ihmisen ei ole käsittääkseni pakko muuta kuin kuolla (ja ehkä maksaa veroja), kyse on taas siitä, mihin haluaa aikansa käyttää. Surullista, ärsyttävää.