Tunnustus...miten nyt pitää toimia?

Noviisibloggaaja kun olen...niin en yhtään tiedä...mutta yritetään. Sain tunnustuksen Ansukalta, joka kirjoittaa Helliä hetkiä, karpaloretkiä -blogia. Kiitos tunnustuksesta, ja hei vaan äiti, jos nyt sitten Annen blogin kauttaa löysit tänne :D

Jahah, mun pitäisi antaa tunnustus eteenpäin...mutta kun mulla on niin vähän blogillisia lukijoita...että kertakaikkiaan hankalaa...kriteerinä se, että tunnustus menee eteenpäin kolmelle alle 200 lukijan blogille, jotka ansaitsee esille nostamista. No minä annan tunnustuksen ainakin bloggaajalle Sailanen, joka kirjoittaa Ei niin pullantuoksuinen äiti -blogia. Siihen ne sitten loppuivatkin - tunnustukset...mitä tästä voi päätellä: lisää lukijoita blogilleni! Mutta haluanko lisää lukijoita...sitä täytyy miettiä. Ja varsinkin sitä, että äiti ja eksä ja ja ja ... ketkä kaikki tätä lukeekaan! Pitäskö siirtyä vaan päiväkirjaan?

Soppaa ja huttua

Meillä on leikitty Harakka huttua keittää -leikkiä :D Tosin otsikko viittaa soppaisiin tilanteisiin, joita armaat eksät osaavat keitellä. Silloin kun toinen laantuu niin toinen yltyy. Toivoisi vain, että jossain vaiheessa olisi sellainen tilanne, ettei tarvitsisi aina vääntää lapsista ja olemisista suuntaan tai toiseenkaan. Mutta tätä tää uusperheellisyys taitaa olla, sopankeittoa isoissa kattiloissa ja huttujen hämmentämistä. Mutta en mä tätä elämäntilannetta poiskaan vaihtaisi. Ja todettakoon tähän, että omani on nyt pysynyt hienosti sopimuksessa jo kuukauden, toinen äksä aiheuttaa harmaita hiuksia tällä kertaa.

Ja meillä on yllättäin taas vesikriisi! Hooh, johan sitä on jonkin aikaa nautittukin oikeaan tapaan juoksevasta vedestä, joka maistuukin hyvälle. No nyt vuotaa sitten yläkerran vessassa kuumavesiputki. Ehkä jo tekovaiheen vika - mutta ärsyttävää joka tapauksessa.

Muutama sananen laitetaan tässä muistiin myös koulun aloituksesta, Elias-Ekaluokkalainen on innokas koulupoika, tosin kovin kovin uuvuttavaa on tuo koulunkäynti! Nukkumaanmenoaika on klo 20, silloin on edes jotain toiveita jaksaa aamuherääminen ja seuraava päivä ilman kiukkuja. Siiri tuntuu käyvän koulua jo rutiinilla, mitä nyt läksyt tahtoo välillä lannistaa.

Nyt soitetaan putkimiehelle ja toivotaan, että saadaan apua!

Vika lomapäivä

Paluu arkeen on edessä maanantaina, mutta oikeastaan se tulee ihan hyvään kohtaan. Kotona on ehtinyt puuhastella kaikenlaista ja talon muutkin arkea kanssani jakavat ihmiset ovat jo rientäneet puuhiinsa eli kouluun ja töihin. Olihan se aika kaamee paluu arkeen sen mahtavan Savonlinnan viikon jälkeen...mutta ehkä se tästä taas tasaantuu. Elias-ekaluokkalainen on aloittanut koulun innolla, tosin väsynyt on pikkumies iltaisin. Siiri porskuttaa jo rutiinilla, mutta hyvällä draivilla sekin. Toivottavasti ensi vkon isille meno ei kovasti sekoita rutiineja - Siiri reagoi välillä tosi herkästi.

Meitsi imeskelee jäitä ja syö pehmeetä ruokaa...mainoksen uhrina kielessäni killuu koru ja kieli on vähintään nelinkertainen normaaliin verrattuna ja kipeä liikuteltaessa. No, kai se kohta helpottaa. Huulen lävistys siirtyi siis suun sisäpuolelle :D Kahen vkon päästä saa vaihtaa lyhyemmän korun, jollei tää oo parantunu siihe mennessä, niin viskaan jorpakkoon koko härvelin. Mutta toivoisin kyllä sen paranevan, pitkään oon tästä läväristä kumminkin haaveillu.

Mä lähden huomenna rentoutumaan Jyväskylään, Partyliten vuoden isoimpaan tapahtumaan! Santtu jää kotiin kera neljän lapsen - laatuaikaa kerrakseen meille kaikille. Sikäli vähän huono sauma olla kieli kipeenä, kun on varmaan hyvät ruuat tarjolla konferenssissa...mutta oon mä jo opetellu leivänkin syöntiä.

Syksy tuo muutoksia meidän arkeen siltä osin, että kumpikin lapsi on lähdössä harrastamaan: Siiri teatteria ja Elsu show- ja street-tanssia eli "breikkiä" niinkun se ite sanoo. Mua kauhistuttaa jo nyt noi kuskaamiset ja myöhäänkin menee...Siirillä loppuu vasta kllo 21 ja Elsullakin kasin jälkeen...että miten ne jaksaa. Ja miten MÄ jaksan valvoa :D

Loma vertaistensa keskellä

Ehdin naputtelemaan tänne nyt muutaman rivin, kun ollaan leirin toiseksi viimeisessä päivässä! Mulla oli hieno aie kirjoittaa leiripäiväkirjaa, mutta niin vain on ollut touhua ja puuhaa, ettei ole ehtinyt - ja illalla on niin kaikkensa antanut, ettei ole jaksanut. Ollaan siis sunnuntaista asti vietetty "arkiperheellämme" eli minä, Santtu ja mun lapset aikaa Savonlinnan Tanhuvaarassa uusperheellisten liiton järjestämällä lomalla. Meitä on seitsemän erilaisessa samanlaisessa tilanteessa olevaa paria, joista yksi vetäjäpariskunta. Aamupäivät 9-12 on työskennelty aikuisten ryhmässä ja lapsille on ollut ohjattua toimintaa (seinäkiipeilyä, polkuautoilula, uintia, pelejä, leikkejä, urheilua, retkeilyä..) sitten iltapäivisin  ja iltaisin on ollut perheiden yhteistä liikuntapainotteista ohjelmaa. Täysihoidolla tietty, eli neljä kertaa päivässä pöydät notkuu ihania ruokia ruokalassa. Lapset on tykänneet aivan valtavasti ja unimatti on sammuttanu molemmat ipanat klo 21 joka ilta. Uusia kavereita on löytynyt paljon ja uusia kokemuksia myös. Perheiden yhteiset kisailut ja pelailut on kivoja, tosin meitä naurattaa Santun kanssa, kun on lihakset ihan jumissa pesäpallokentällä kirmailun ja futiksen peluun jälkeen :D

Mutta kaikkein parasta täällä on vertaisuus! Oikeasti se, että toinen eronnut, uusperheellinen, ymmärtää puolesta sanasta mitä tarkoitat.Ryhmässä on jaettu tosi rohkeesti monenlaisia aiheita, ja mä olen Santusta ertiyisen ylpeä, koska se on antautunut sille työskentelylle ihan täysillä. On puhuttu, rooleista, existä, toisen lapsen ärsyttävyydestä, omasta roolista uusperheessä, parisuhteesta, rakkaudesta...aivan tositosi hienoa! Me on huomattu se, että monessa kohtaa meillä toimii uusperhe hienosti ja hankaliin juttuihin on aina löytynyt hyviä kokemusperäisiä vinkkejä. On tehty parisuhteen aarrekarttaa ja pysähdytty miettimään asioita ja ilmiöitä meidän perheen elämässä. Todettu, että Santtu on päässyt oikeastaan helpolla siinä mielessä, että hän "saa" toimia mun lapsille sosiaalisessa mielessä eniten isänä, arjessa läsnäolevana toisena aikuisena. Tää viikko on yhdistäny meitä myös "perheenä", lapset ottaa Santtuun kontaktia ihan eri tavalla, on ihana katsella niiden touhotusta!

Meidän ryhmään oli valikoitunut sattumalta neljä kovanluokan lastensuojeluammattilaista :D Just eilen sanoin Santulle, että on niin oikeesti lohdullista kuulla, että vaikka miten on muutkin ammattilaisia lasten kanssa, niin samojen ongelmien kanssa painivat kuitenkin siinä omassa uusperheessään. Me haetaan vastaavanlaiselle leirille ihan varmasti uudestaan ja lämpimästi suosittelen tätä kaikille uusperheellisille! Ja niitä "tavallisia" perheleirejä tavallisille perheille (eli meidän kielen mukaan, niille, jotka elävät vielä ikuisen ja pysyvän rakkauden illuusiossa :DDD)

Paikkana tää Tanhuvaara on todella huippu: ammattitaitoiset ohjaajat vetää lasten ohjelmia, huoneet on hotellitasoa, Saimaan rantaa on matkaa n 50m ja jokapuolella on tosi siistiä ja viihtyisää...ja se ruoka: se on niin hyvää - Elias näkee suunnilleen untakin mannapuurosta, jota aamiaispöydästä muiden herkkujen ohelta löytyy. Mutta huomenna on kiva palata kotiin, juuri sopivan mittainen irtiotto ja totaalinen arjesta erossa olo tämä on ollut!