Jouluttaa vai joulutta

Oi että, mä olen saanut uuden lukijan! Ja siirä riemusta innostuin tänne nyt jotakin kirjoitamaan. Vuoden kamalin aika alkaa olla kohta selätetty. Minä, joka luulin joskus olevani oikein jouluihminen, olen saanut huomata, etten olekaan. Tai ehkä se on ollut ohimenevä vaihe elämässäni, että olen ollut. Jouluihminen muka. Tämän perheuvion uudistumisen myötä olen viimeistään sen tajunnut, että tää on enempi pakkopyhä. Sitä paitis joulutunnelmaa ei yhtään lisää se, että olen saanut vanhemmiltani kuulla viettäväni joulua täysin väärin - joka tarkoittaa siis eri tavalla kuin he. Tänä jouluna teimmekin sitten ratkaisun, että lapseni lähtivät viettämään sitä oikeaa ja oikeanlaista joulua vanhempieni kanssa ja me jäätiin Santun kanssa kahdestaan kotiin. Vietettiin joulua tai ei vietetty, kuka tietää. No, syödään kumminkin sellaisia jouluun kuuluvia ruokia, joista tykätään eli kaloja, juustoja ja paljon suklaata :D Oli meillä pakettejakin ja vihta saunassa. Siitä syntyi oikein hyvä joulucombo, varsinkin kun sain ihan rauhassa poistaa maaleja yhdestä vanhasta kaapista ja illalla laitoimme makuuhuoneeseen lukuvalot, ikkunahelat ja ulko-oveen lukon! Sellainen joulu tai jouluttomuus. Kuka tietää.

Loppuvuosi on ollut kiireinen, jopa väsyttävä, Mä olen paiskinut Partylitea oikein urakalla, sillonhan se on taottava kun parafiini on sulaa - vai miten sitä sanottaisiin. Mutta mukavaa hommaa se, 15 eisttelyä/kk päivätöiden lisäksi taisi olla vain vähän liikaa.... Ja sitten katkesi Eliaksen käsi...omat ahdistukset aiheutti sekin, mutta niinvain on luutuminen tapahtunut ja vieläpä ihan oikein. Sitten oli se epäteitoisuus, että jatkuuko työt, no jatkuuhan ne. Sossuntätinä mennään siis edelleen.

Remontti on vaiheessa, mutta onneksi makuuhuone on jo toimivassa kunnossa. Mä olen avautunut remppamiehelle, että tänne pitäs työmaallekin ehtiä...mutta kuukauteen ei ole näkynyt. Perjantaina lupasi tulla, jospa siis vihdoin saisi hommat kuosiin ja kaiken kuntoon. Viime aikoina vähemmän olen joutunut avautumaan äksälle. Tosin siellä lapset joutuu valvomaan liian myöhään, kuten tässä taannoin kun Elias tuli aivan rättipoikkiväsyneenä kotiin ja kertoi, että ei voinut nukkua kun muut katsoivat elokuvaa siinä sohvalla, jossa hän nukkuisi. Tämä lasten joululoman aikakin oli hienosti jaettu minun ja isänsä kesken, kunnes yksipuoleisella ilmoituksella isä lähtikin Lappiin. Nyt minä sitten lomailen ilman lapsia ja muutaman päivän lapset ovat ilman hoitajaa. Että näin rattoisasti meillä. Toisen puolen eksä jatkaa onnistunutta isästä vieroitusta vanhemman lapsen kanssa. Surullista on se.