keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Hiihtolomalla

Mä en kylläkään ole tänä vuonna hiihtänyt, muistelen viime talvelta, ettei mun alaselän nikamani oikeen diganneet sitä lajia. Käytiin tänään vaan aurinkoisella kävelykllä kera Siirin ja ikivanhan potkukelkan...se oli pelottavaa menoa. Lapset on rakennelleet huikeita liukumämkiö kotipihaan ja Siirikin on aivan tohkeissaan tohottanut pihalla. Bonustytöt oli alkuviikon meillä, tänään palautuivat keskemmälle Suomea ja S menee töihin huomenna. Me jatketaan lomailua! Tähän lomaan on kuulunut paljon kirpputoreilua, mä olen a i v a n hurahtanut facen kirppisryhmiin...ja live-kirpparithan on aina olleet mun juttu. Myös oman kirppispöydän pitäminen siistissä kunnossa vaatii päivittäisiä käyntejä Jämsässä (tosin työkamu on sitä hoidellut aina välillä).

Mä olen myös siivonnut laatikoita, lipastoja ja romuläjiä. Tein nostalgisen matkan liki 10v taakse kun löysin kaikki kirjoittamani lehtijutut! Aika monissa erikoisissakin tapahtumissa on tullut oltua toimittajana. Liimailin leikikirjaan irralliset jutut. Löydettiin myös lehtijuttuja Siiristä pienenä :) Hiihtoloma on ollut siitä kiva, ettei ole ollut mitään suurempaa missiota reissuista tai muista. Käytiin elokuvissa katsomassa Rölli ja eilen isojen tyttöjen kanssa leivoskaffilla (tai siis teellä ja kaakaolla). Ne on olleet riittäviä kohokohtia!

Jos omasta olosta muutama sananen, niin monena iltana pimeyden tultua mulla on ollu sellanen ihankohtamelkeinnytonpaniikki -olo. Mutta ei onneksi pahempaa. Vihdoin tuli tänään lääkäriltä viesti, että lausunto on postissa, pääsen anomaan Kelasta terapiapäätöstä, terapeutin kanssahan on alustavasti sovittu, että aloitetaan huhtikuun alussa. Lääkäri kysy multa viimeks kun nähtiin, että mitä mä toivon siltä terapialta ja mä sanoin, että toivon vielä parempaa itsetuntemusta ja asioiden käsittelyä. Nyt mä olen ehkä valmis ja tarpeeksi voimissani lähtemään matkalle omaan itseeni. Katsotaan, kuinka mun käy.

Nyt me lähdetään Elluskan kanssa lukemaan Risto Räppääjää!

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Helmiä

Mun rakas poikani Elias on jo 8v! Eilen juhlittiin hurjasti ja tänään on toivuttu juhlista. Arkista talvimenoa on viime aikoine riittänyt, melkein joka päivä jommankumman koululaisen mukana on sukset tai luistimet tai vähintään viulu. Mulla onneksi nyt alkaa lyhyemmät työpäivät, osittainen hoitovapaa 2kk. Päivät on jo selvästi pidentyneet, illasta näkee jo vähän paremmin.

Tämän viikon päänvaiva on ollut eräs naispuolinen exä (ei minun :D )...sen kanssa on takuttu ja väännetty ihan riittämiin. Uskomattomia tempauksia sieltä taholta on koettu ja monia käänteitä on varmaan vielä luvassa. Toivottavasti vain hänkin muistaisi mikä on lapsen etu :S

Nyt leppoisaa sunnuntaita, Santtu polttaa oksia ja mä puuhailen omiani -  parasta akkujen lataamista!