Tämä vuosi pakettiin

On ollut nii hienoja postauksia muiden blogeissa menneestä vuodesta, että mäkin ajattelin kaivella muistini sopukoita ja laittaa jotain ylös. Toisilla on niitä kuviakin. Minulla ei vieläkään täällä niitä tule näkymään - mielikuvia ja kielikuvia ainoastaan!

Tammikuussa oli muistaakseni paljon lunta ja pakkasta, kunnon talvi siis! Tammikuulta ei muistu mieleen mitään yksittäistä erityistä juttua, se oli arkista aherrusta vain.

Helmikuussa Elias täytti 8v ja juhlittiin kavereiden ja sukulaisten kanssa. Hiihtolomalla oltiin osan viikkoa koko porukka. Muistelen, että helmikuussa alettiin oikeasti suunnitella tuota laajennusosaa tähän taloon.

Maaliskuun kohokohta oli Santun siskon häät pohjoisessa. Maaliskuussa lapset laskettelivat viikon pohjoisessa mummon ja papan kanssa.

Huhtikuussa odotettiin, että maa sulaa, jotta remppahommat pääsevät käyntiin. Huhtikuun alussa alkoi hyvää tekevä terapia minulla.

Toukokuussa tehtiin paljon puita ja muistaakseni loppukuusta kaivettiin jo perustuksille paikkaa! Toukokuussa oli lämpimiä päiviä ja niistä nautittiin.

Kesäkuussa remonttihommat alkoivat todenteolla, minä muistan juhannuksen tienoilla repineeni kaksin käsin seinän ulkoverhousta pois ja touhua oli tällä tontilla! Prätkäajeluita tehtiin muutamia, kovin montaa ei ehtinytkään tänä kesänä.

Heinäkuussa käytiin Tallinnassa Santun kanssa - se surullisen kuuluisa reissu, kun autokin hajosi satamaan...Osteltiin remppatarvikkeita. Heinäkuussa ahdistelijani aloitti piinaamisen: olin sen takia muutaman viikon sairaslomalla. Kesällä tein ahkerasti vanhojen ovien kunnostustöitä - toimi hyvänä terapiana se.

Elokuussa palailin töihin ja lapset aloittivat uuden kouluvuoden. Remontti oli edennyt oikein hyvin ja vihdoin kuun lopussa saatiin kattokin uuteen osaan valmiiksi.

Syyskuussa juhlittiin taas kera parhaiden ja ihanimpien naisten :) Uuden Partylite-kuvaston myötä minua piti kiireisenä esittelyhommat. Santtu jäi vuorotteluvapaalle, jota ei ehtinyt edes aloittaa, kun aloittikin uuden työn.

Lokakuussa alkoi tuntua siltä, että eikö tuo remontti i k i n ä valmistu...

Marraskuussa päästiin muuttamaan uuteen makuuhuoneeseen, useamman kuukauden lattilalla nukkumisen jälkeen se tuntui hotellilta :) Jatkoin vanhojen huonekalujen kunnostusta edelleen. Siiri täytti jo 11v ja häntä juhlistimme useammilla juhlilla. Sain tiedon, että työt jatkuvat ainakin maaliskuun loppuun sossuna Jämsässä.

Joulukuun alku oli murheellinen, koska Elias katkaisi solisluunsa ja mursi olkaluunsa koulun pihalla kaatuessaan. Muutama päivä oli todella tuskaista, mutta kuin ihmeen kaupalla käsi parani kuitenkin nopeasti! Onneksi jäähalli oli käyttökiellossa samaan aikaan. Joulua vietimme rauhallisesti kahdestaan, lapset mökkeilivät.

---

Aika aneeminen tästä tuli. Kaipasin edes tämän vuoden kalenteria tuekseni, että olisin muistanut jotain kohokohtia, mutten löytänyt sitä tähän hätään. Toisaalta tuossa on nyt konkreettisia virstanpylväitä laitettuna luetteloon. Paljon jää pukematta sanalliseen muotoon sellaisia asioita, jotka ovat jääneet tunnemuistiin. Uusperheemme on hioutunut tämänkin vuoden aikana tiiviimmäksi kokonaisuudeksi. Murhetta tosin on aiheuttanut se, ettei Kiia ole ollut läheskään edes joka kuukausi täällä. Parisuhde on välillä ollut pakkasen puolella, on ollut niin arkista kiirettä, ettei parisuhteen hoitamiseen ja toisen huomioimiseen ole muka ollut aikaa. Uskon kuitenkin yhteiseen tulevaisuuteen edelleen.

Jouluttaa vai joulutta

Oi että, mä olen saanut uuden lukijan! Ja siirä riemusta innostuin tänne nyt jotakin kirjoitamaan. Vuoden kamalin aika alkaa olla kohta selätetty. Minä, joka luulin joskus olevani oikein jouluihminen, olen saanut huomata, etten olekaan. Tai ehkä se on ollut ohimenevä vaihe elämässäni, että olen ollut. Jouluihminen muka. Tämän perheuvion uudistumisen myötä olen viimeistään sen tajunnut, että tää on enempi pakkopyhä. Sitä paitis joulutunnelmaa ei yhtään lisää se, että olen saanut vanhemmiltani kuulla viettäväni joulua täysin väärin - joka tarkoittaa siis eri tavalla kuin he. Tänä jouluna teimmekin sitten ratkaisun, että lapseni lähtivät viettämään sitä oikeaa ja oikeanlaista joulua vanhempieni kanssa ja me jäätiin Santun kanssa kahdestaan kotiin. Vietettiin joulua tai ei vietetty, kuka tietää. No, syödään kumminkin sellaisia jouluun kuuluvia ruokia, joista tykätään eli kaloja, juustoja ja paljon suklaata :D Oli meillä pakettejakin ja vihta saunassa. Siitä syntyi oikein hyvä joulucombo, varsinkin kun sain ihan rauhassa poistaa maaleja yhdestä vanhasta kaapista ja illalla laitoimme makuuhuoneeseen lukuvalot, ikkunahelat ja ulko-oveen lukon! Sellainen joulu tai jouluttomuus. Kuka tietää.

Loppuvuosi on ollut kiireinen, jopa väsyttävä, Mä olen paiskinut Partylitea oikein urakalla, sillonhan se on taottava kun parafiini on sulaa - vai miten sitä sanottaisiin. Mutta mukavaa hommaa se, 15 eisttelyä/kk päivätöiden lisäksi taisi olla vain vähän liikaa.... Ja sitten katkesi Eliaksen käsi...omat ahdistukset aiheutti sekin, mutta niinvain on luutuminen tapahtunut ja vieläpä ihan oikein. Sitten oli se epäteitoisuus, että jatkuuko työt, no jatkuuhan ne. Sossuntätinä mennään siis edelleen.

Remontti on vaiheessa, mutta onneksi makuuhuone on jo toimivassa kunnossa. Mä olen avautunut remppamiehelle, että tänne pitäs työmaallekin ehtiä...mutta kuukauteen ei ole näkynyt. Perjantaina lupasi tulla, jospa siis vihdoin saisi hommat kuosiin ja kaiken kuntoon. Viime aikoina vähemmän olen joutunut avautumaan äksälle. Tosin siellä lapset joutuu valvomaan liian myöhään, kuten tässä taannoin kun Elias tuli aivan rättipoikkiväsyneenä kotiin ja kertoi, että ei voinut nukkua kun muut katsoivat elokuvaa siinä sohvalla, jossa hän nukkuisi. Tämä lasten joululoman aikakin oli hienosti jaettu minun ja isänsä kesken, kunnes yksipuoleisella ilmoituksella isä lähtikin Lappiin. Nyt minä sitten lomailen ilman lapsia ja muutaman päivän lapset ovat ilman hoitajaa. Että näin rattoisasti meillä. Toisen puolen eksä jatkaa onnistunutta isästä vieroitusta vanhemman lapsen kanssa. Surullista on se.

Aivan arkisia kuulumisia

Jotenkin tämä terapiakanva on ollut hiljaisena pitkän aikaa. Johtuneeko siitä, että on se oikea terapia. Mutta ajattelin jotakin merkintöjä laittaa nyt muistiin. Syysloman viimeinen päivä, luminen tai oikeammin loskainen maa. Elias on kuinkas ollakaan jäähallilla, uudet varusteet koekäytössä! Onhan se eri asia kuin olohuoneessa patsastella varusteissa. Siiri lojuu sohvalla ja Saana nukkuu. Kiia ei ole täällä. Taaskaan. Tämä on jo kolmas viikonloppu peräkkäin, kun Kiia ei ole. Aina on tyttöselle kehitetty muuta tekemistä kun olisi isäviikonloppu. Niin surullista on se. Mutta mitäänhän ei oikein ole tehtävissä, kun biologista sidettä ei isän ja tyttären välillä ole. Kukaan ei suojelu lapsen oikeutta siihen isään, joka on aina ollut se ainoa isä tälle lapselle.

Mä kävin kampaajalla ja nyt pitää odottaa se pari viikkoa, että hiukset on taas hyvin :D Koskaan kampaajan jälkeen ne ei tunnu heti omilta...nytkin tuntuu liian lyhyiltä. Mutta tuo pehko kasvaa niin nopeeta, että kohta ne on taas mun hiukset! Remontti etenee, vaikka musta välillä tuntuu, että se ei valmistu ikinä. Mä olen kitannut ikkunoita kiinni vanhoihin oviin, rasittavaa puuhaa. Toivon mukaan jo kuukauden päästä olisi paaaljon valmiimpaa? Siiri ainakin toivoo, että synttäreillä uusi huone olisi kunnossa.

Oottelen, että olisiko mun uudet silmälasit jo valmiit, vähän lupailivat, että tänään voisivat olla, mutta eipäs kuulu viestiä! Silti Orivedelle kauppaan on kohta lähdettävä - onhan tänään the Herkkupäiväkin!

Haaste

Sain haasteen Annelta ja koitan selviytyä tästä...en nyt haasta ketään erityisesti, mutta tämän voi poimia itselleen ken haluaa!

 

Tässä säännöt: 

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään
2. Jokaisen haastetun tulee vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä haastetuille
4. Haastajan tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5. Sinun tulee kertoa, kuka sinut on haastanut ja kenet haastat
6. Eikä takaisin haastamista

11 asiaa itsestä:

1. Mä olen tänä viikonloppuna tehnyt kahta asiaa, joita en ennen ole koskaan tehnyt: pelannut biljardia ja kitannut laseja kiinni oviin.

2. Nukun evakossa, koska remontti ei ole vielä valmis

3. Mulla on kaksi biologista ja kaksi "sosiaalista" lasta.

4. Nukuin viime yönä jostain syystä huonosti ja ne kirotut hammaskiskot putoo aina suusta ja sitten aamulla niitä saa etsiä...

5. Voisin ehkä elää pastalla ja pestokastikkeella. No okei, jos sais vielä pähkinöitä ja maustamatonja jugurttia.

6. Huomaan miettiväni monenlaisia sisustusjuttuja, nyt kun tilaa tulee lisää

7. En tiedä, missä työskentelen vuodenvaihteen jälkeen

8. Menen ylihuomenna työhaastatteluun kumminkin

9. Kohta otan iltapalaa

10. Painoa on tullut viimeisen vuoden aikana taas lisää (huoh)

11. Tein taas hyviä kauppoja Facebookin kirppareilla

1. Missä olit viisi vuotta sitten ja mitä silloin sinulle kuului?

Vuonna 2008 olin töissä Jämsän nuorisokodissa vastaavana ohjaajana. Siiri oli silloin eskarilainen ja Elias 3v, olivat hoidossa Talviaisten ryhmiksessä. Silloin en vielä tiennyt, että seuraava kevät tulisi mullistamaan elämämme.

2. Lempiherkkusi?

No karkit tietty. Ja leivonnaiset. Ja jäätelö. Ja kaikki muu epäterveellinen.

3. Matkakohde, jonne voisit palata aina vaan uudelleen ja uudelleen?

Heh, mä olen niin huono matkustamaan...oma koti paras paikka. Mutta jos sinne uusperheleirille Tanhuvaaraan pääsisi ensi kesänä, niin olis kiva.

4. Mitä tekemistä keksit tylsälle päivälle, kun ei kertakaikkiaan tunnu olevan mitään tekemistä?

Luen. Askartelen. Katson ohjelmia tallennuksesta. Ja mietin, että pitäisi harrastaa urheilua.

5. Millä keikalla (musiikki/teatteri/stand up/tms) olet ollut viimeeksi?

Hmm...Pertti kurikan Nimipäivät? olikohan se viimeisin...pari kesäteetteria tuli katsastettua myös.

6. Lempikuukausi ja miksi?

Elokuu, on vielä kesää, mutta ripaus syskyä ja hämärtyvät illat.

7. Mikä tekee sinut iloiseksi?

Ystävät, toisen ihmisen hyvä tuuli. Onnistuminen. Juhlat tai niiksi luokiteltavat kissanristiäiset :)

8. Lempileffasi?

Plaah, tässäkin mä olen aika huono...siis katson vähän leffoja. Kotimaiset on yleensä mun valinta.

9. Suosikkisisustusjuttusi kotonasi tällä hetkellä?

Heh, no mä olen innostunut nyt rempan myötä tuunailemaan noita vanhoja juttuja, raapimaan maalia, hiomaan, maalaamaan...kynttilät on tietty aina pop.

10. Viimeisin juttu mikä kolahti?

Hmm...Kolahti ja kalahti...nojoo...tässä ei ehkä haeta ihan tällaista kolahdusta, mutta koin kolauksen, kun poliisi soitti perjantaina ja sanoi, että "tää tutkinta on mennyt ihan vituiksi, homma on kussut, koska emme reagoineet heti". Aha, no kiva kun kerroit tollein selvällä suomen kielellä. Mutta mä kyllä yritin heti silloin kesällä sanoa, että voitteko tutkia, tehkää jotain.

11. Joulunviettoperinteesi, eli mikä tekee sinulle Joulun?

Uuh, ahdistava ajatuskin...mä olen joskus aiemmin luullut olevani joku jouluihminen peräti...mutta en mä ole. Mä olen pikemminkin joulunodotusihminen. se aika ennen joulua on ihan jees. mutta itse joulusta mä en niin pidä. Aatto kahlataan läpi, pyhät voisi hyäpä yli. En ainakaan jaksa yhtään sellaista tekopirteää punakultaista ällömössöä. Ja tästä syystä en kelpaa viettämään joulua enää vanhempieni kanssa. Synkkää.

Valintoja

Mää nappasin Annen blogista tämmöisen jutskan, ihan hauska pohtia välillä materiaalisia juttuja. Ne on jotenkin niin paljon helpompiakin.

Kengät // Uskokaa tai älkää, Crocs...mutta eieiei niitä kamalia reikäsämpylöitä, vaan mulla on crocsilta saappaita, kävelykenkiä, remmikenkiä, sandaaleja...materiaalit on ihania ja mukavuus jalassa omaa luokkaansa! Nyt mulla on kyllä Friendtexin nilkkurit jalassa :)

Farkut // JOS käytän farkkuja...niin ne on Friendtexia pitkälti

T-Paita // no hmm...mitä milloinkin

Kello //kännykän kello

Alusvaatteet // Lindex, Seppälä, KappAhl

Laukku // Marimekko nyt käytössä, mutta jotain merkittömiä omistan myös

Korut // Tärkein on titaania, eli kihlasormus, samoin titaania on peukalosormus ja ranteeseen on tatuoitu rannekoru (lasten piirtämä)...sitten käytän jotain rihkamaa välillä kaulassa tai ranteessa. Juhliin liatan kuitenkin kultaisen rannerenkaan, jonka olen saanut 18v lahjaksi äidiltäni, joka sai sen YO-lahjaksi omalta äidiltään, joka sai sen lahjaksi joskus nuorena. Tämä koru siirtyy sitten aikanaan Siirille. Korvissa kultaa, huulessa ja nenässä kirurgin terästä.

TV // joku ihan tavis ja aika pieni, miehen myötä myös videotykki ja valkokangas

Kännykkä // Lumia 720

MP3 // Sain kiitos hyvästä erosta lahjan exältä, mustan MP3:n...ei se oo enää käytössä

Tietokone // rikki saranoistaan...en mä sen merkkiä muista

Meikit // Lumenea ja muutakin, meikkivoide sitä kallista mitä yksi kaverini myy ja jonka nimeä en muista...

Kasvovoide // Virolainen Puhas Loodus ja siitä Sayalill

Shampoo // hiuspohjaa rauhoittava hilsesampoo...yök. ja sitten Elvital

Tuoksu // Calvin Kleinit ja nyt Lancome Poison muistaakseni

viini // nyt vaan alkoholintonta ( ja ei, en ole raskaana), onneksi alkoholittomistakin löytyy hyviä valkkareita...jos voisin alkoholillista ottaa, niin JP Chenetin valkoinen puolimakea

Leipä // Lidlin kurpitsansiemensämpylät :p ja Vaasan ruispalata

Ruoka // oih, joku mitä ei tarvi ite laittaa! 

Jäätelö // no B&J:t on tietty hyvii...ja moni muu

Karkit // irtokarkit, sekalaiset, täytelakut ja suklaati

Sänky // pitää ostaa uusi

Lakanat // Finnlaysonia ja pussilakanoissa hyppii usein Muumit

Päivälehti // ei

Lehti // MeNaiset, Meidän Perhe

No jos mä sitten

Oli viikonloppuna puhetta blogeista ja mainitsin omistavani tämän kirjoituskanavan minäkin. Houkuttelivat sitten kirjoittamaan vähän useammin...Kerroin, ettei täältä löydy hienoja tunnelmakuvia tai muutakaan visuaalisesti viehättävää. Tämä on terapiaa enemmänkin. Syntynyt aluksi tarpeesta purkaa eksäahdistusta, sitten muuten vaan elämäntuskaa.

Viikonloppuna vietettiin taas viikonloppua kera Ihanien ja Parhaiden. Tämä kokoontuminen sai uuden nimenkin viikonlopun aikana, jatkossa puhumme PerinnePäivistä :D Oli mahtavaa tavata minulle tärkeitä naisia elämänvarrelta, osa toooosi vanhoja ystäviä ja osa uudempia. Pöydän ympärillä käyty kuulumiskierros oli täynnä kyyneleitä, onnen tunteita, muutoksen tuulia ja elämänkirjoa ylipäänsä. Vuoden aikana on ehtinyt monelle tapahtua monenlaista, on erottu ja on löydetty tanssikavereita, on saatu lapsia ja tehty remonttia, on menetetty rakkaita ja löydetty rakkaita. Sanoisinko, että elämänmakuista jutustelua!

Launtaina oli alunperin suunnitelmissa, että lapset ovat Santun kanssa, mutta yllätysyllätys suunnitelmathan muuttuvat ja lapset menivätkin serkkulamummulaan. Unohdin ilmoittaa asiasta Santulle ja hups...se olikin se kuuluisa viimeinen tippa kiukutusmaljassa. Ja meitsi sai kuulla kunniansa...mutta ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin, eilen meillä käytiin tosi hyvä keskustelu tunteiden kuohahtelusta, oikeudesta olla pahalla tuulella ja siitä, miten toisen toivoisi siihen reagoivan. Selväksi tuli, ettei tuo äkämystyminen oikeasti ollut minun vikani oikeastaan yhtään - tai sen viimeisen tipan verran vain. Oli vain kuppi täynnä ja se piti päästä äkäilemään tyhjäksi. Kohtuuttomuuttaan mieheni pyysi kauniisti anteeksi. Juttelimme pitkään, analysoimme asioita. Nyt on hyvä mieli. Nyt taas muistan, miksi tuota miestä rakastan.

Syksyn kynnyksellä

Mä palasin tänään töihin. Mulla piti olla viisi viikkoa kesälomaa...mutta olikin kolme viikkoa kesälomaa ja neljä viikkoa sairaslomaa. Heinäkuun alusta lähtien mua on piinannut puhelinhäirikkö, soittelee parhaimmillaan yli 20 kertaa päivässä...on lähettänyt kirjeen ja tehnyt ls-ilmoituksen. Epäily mulla on ja poliisi tutkii asiaa. On jo löytänyt yhteyden epäiltyyn, mutta eihän se tyyppi mitään tunnusta...plaah. Mutta teki hyvää pääkopalle tuo sairasloma, eipä musta olisi ollut heti töitä tekemään, kun tämä karmeus alkoi paljastua. Nyt tänään kun menin töihin, niin tuntui ihan hyvälle. Hyvälle tuntuu myös se, että lomaa on varastossa yhteensä 13 päivää!

Mun työt ei ehkä jatku Jämsässä vuodenvaihteen jälkeen, mutta optimistina uskon, että jotain duunia mä kyllä taas löydän. Santtu jää vuorotteluvapaalle syyskuun alusta - vakaa suunnitelma ainakin on näin. Remonttihommat etenee kovaa vauhtia, laajennuksessa on jo lattiat levytetty, voi vähän suunnitella jo sängyn paikkaa :) Mä oon innostunu raaputtelemaan vanhoja maaleja: kaikki lähti ovista ja on nyt laajentunut huonekaluihinkin. Tosi terapeuttista ja näkee oman käden jäljen!

Tää kesä hurahti kyllä ohi nopeemmin kuin mikään muu kesä tähän mennessä! En ymmärrä, että kohta ollaan jo elokuun puolivälissä! Lapset aloitti koulun jo viime viikolla, vielä riittää intoa. Partyliten syksykin käynnistyy pikkuhiljaa, vkoloppuna konferenssissa on uudet jutut näytillä.

Taas mull kävi tyhmästi: aloin kirjottaa sanoja pursuten, sitten piti sättäillä välillä facessa ja koko kirjoitus typistyi tällaiseksi. Höh. Olkoon kuitenkin. Joku muistiinpano edes.

Epäkohtia

Tänään työhöni liittyen soitin Oriveden poliisiasemalle, vain kuullakseni nauhoitetun vastaajaäänen, joka kertoi, että tavoittelemasi henkilön vastaaja on täynnä, soita myöhemmin uudestaan. Soitin Pirkanmaan poliisilaitoksen vaihteeseen, josta todettiin, että juu-u, ei ole Orivedellä yhtään poliisia tänään töissä!! Että turvallisissa käsissä olemme.

Iltapäivällä menin hakemaan Valintatalosta sinne saapunutta pakettia. Kesäpoika tivasi henkilökorttia, jolloin totesin, että ajokortti onkin jossain muualla kuin mukana. Pyysin kauniisti ja vähemmän kauniisti, enkö voisi saada pakettia kela-kortilla tms. Poika sanoi, että saa tukkapöllyä jos tekee vastoin sääntöjä. Lähdin närkästyneenä pois ja autossa luin paketin saapumisilmoituksen uudestaan: ...henkilökortti TAI VALTAKIRJA! olisin siis voinut tehdä valtakirjan vaikkapa takanani jonottaneelle keski-ikäiselle miehelle, joka olisi sitten valtakirjan avulla voinut lunastaa pakettini. Kreisiä sanon mä.

Kolmas epäkohta on se, että kun on ensin yksinhuoltaja, niin saa lapsilisän yksinhuoltajakorotukset ja elatusmaksu määräytyy tietyllä tapaa. Kun talouteen muuttaa toinen aikuinen, JOKA EI OLE ELATUSVELVOLLINEN tietenkään minun lapsiani kohtaan, niin tadaa: yksinhuoltajakorotus poistuu ja elatusmaksu pienenee. Huoh, järjen köyhyyttä tällaiset säännöt.

Valintataloreissun jälkeen törmäsin kirpputorilla näöltä tuttuun vahempaan mieheen, joka intoutui myynnissä olevista Muumi-hahmoista ja kertoi, että hänellä on autotallista 49 siis neljäkymmentäyhdeksän!!!! kappaletta Millenium-muumimukia. Käänsi setä sitten vielä vähän veistä kylkiluissani sanailemalla, että "aikoinaan tuolta Siken kirppikseltä ostin vielä yhden kyseisen mukin kolmella eurolla". Minä muistan sen tapauksen, koska jonotin sen setän takana, sydän verta itkien: miten joku voi luopua arvomukista neljällä eurolla (HUOM! setä muisti hinnan väärin, minun silmiini se naurettava euromäärä on painunut ikiajoiksi...)

Ultra

Hahahahahah, käsi ylös, kuka ehti jo luulla....

Mutta oikeammin: kävin eksän sivuilla kattomassa yhtä juttua ja löysin sieltä tämän, itseni tekemän, elokuussa 2009:

Vastaa kymysyksiin käyttäen ainoastaan biisien nimiä YHDELTÄ ARTISTILTA. Merkkaa 20 ystävää, minut mukaanlukien. Elä käytä samaa bändiä kuin minä. Yritä olla toistamatta samaa biisin nimeä. Se on paljon vaikeampaa kuin luulet!

Nimeä muistiinpanosi "Elämäni *bändin nimi* mukaan"

Valitse artistisi:
Ultra Bra

Oletko mies vai nainen?
Nainen, joka elää vapaaheran elämää (no sitähän tää tavallaan nyt on)

Kuvaile itseäsi:
Kaunis ja ylpee (kauneus on katsojen silmässä -tai joskus siellä on roska)

Miltä nyt tuntuu:
Sinä lähdit pois (ja siitähän tää elämä alkoio)

Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi:
Tel Aviv, Tel Aviv (ei alkuunkaan Tel Aviv)

Jos voisit mennä minne vaan, mihin menisit:
Pärnu (se voisi olla mielenkiintoinen)

Mieleisin kuljetusmuotosi:
Haikara (lintujen vapaus...)

Paras ystäväsi on:
Hauki (tai joku muu kala, toisinaan myös ihminen)

Lempivärisi:
Pinnan alla (sieltä löytyy kauneimmat turkoosis ja vihreät)

Millainen sää on:
Savanni nukahtaa (no niin kuuma ainakin)

Lempivuorokaudenaika:
Kuiskaus (eli iltayö)

Jos elämäsi olisi TV-sarja, mikä sen nimi olisi:
Vesireittejä (kyynelten suolaa ja elämän vettä)

Mitä elämä on sinulle:
Rubikin kuutio (no on se ainakin niin monitahoinen)

Nykyinen parisuhteesi:
Kirjoituksia (sitä, sitä se on)

Mikä mättää:
Ken Saro Wiwa on kuollut (kuka se muuten ees oli?)

Odotan tulevalta:
Minä suojelen sinua kaikelta (olis se helmee...)

En pahastuisi:
Jäätelöauto (ei kai siitä kukaan)

Pelkään:
Ilmiöitä (elämään mahtuu niin monenlaisia ilmiöitä, että osa vähän pelottaakin)

Paras neuvoni:
Tyttöjen välisestä ystävyydestä (se on kestävintä)

Jos muuttaisin nimeni se olisi:
Villiviini (ehdottomasti, tai miten olisi Wild Wine)

Päivän miete:
Älä soita tänne enää koskaan! (oikeesti mulla on salainen numero nykyään - poliisin kehotuksesta)

Miten tahtoisin kuolla:
Kalpeat kasvot (monesti sitä kalpenee kuollessaan)

Mottoni:
Siirrän sokeriastiaa (eli onni löytyy arjesta!)

Päivä äitien

Se on kevään juhlista yksi tänään, äitienpäivä. Minä vietän sitä ensimmäistä kertaa lasten syntymän jälkeen ilman lapsia. Lapset pulikoivat mummon ja papan kanssa mökillä, se heille suotakoon. Me tapellaan Santun kanssa kotona - suodaanko se meille sitten :D

Mietin äitiyttä ja sen variaatioita. Mietin sitä, miten erilaisia äitejä tunnen. Toki työni kautta tunnen äitiyden ilmiöitä. Rakastavia äitejä, sijaisäitejä, äitnsä menettäneitä, taidottomia äitejä, riittävän hyviä äitejä, huostaanotettujen lasten äitejä, yksinhuoltajaäitejä, tukiperheäitejä, vuorovaikutustaidottomia äitejä. Äitejä kuitenkin kaikki. Itse olen äiti, äitipuoli, sosiaalinen äitikin ehkä, sosiaalinen äitiys on läsnäoloa ilman biologiaa. Näinä aikoina ei ole helppoa olla äiti. Joiltain se ei onnistu ollenkaan. Ehkä liian vähän tulee mietittyä sitä, miten pyhä asia äitiys kuitenkin on. Toisaalta työkentällä joutuu siirtämään tunteet sivuun ja arvioimaan toisen naisen äitiyttä objektiivisesti. Arvioimaan, riittääkö se, onko se lapselle oikeanlaista. Onneksi useinmiten on tai jollei ole, niin pienellä tuella se on lapselle riittävää.

Räikeitä laiminlyöntejä harvoin tulee vastaan, nälkää, likaisuutta tai heitteillejättöä. Kaikkein hankalinta on arvioida vuorovaikutuksen puutteita tai vinoumia. Olen nähnyt puolivuotiaan, jolle äiti ei ole koskaan jutellut: lapsella on sijaistoimintoja. Olen nähnyt saman lapsen jonkin ajan päästä, tilanteessa, jossa hänelle on alettu puhumaan: sijaistoiminnot ovat vähentyneet ja lapsi ääntelee itsekin. Mutta mikä mä olen silti arvioimaan. Mikä mä olen asettamaan äitejä paremmuusjärjestykseen. Aika raadollista.

Omassa elämässäni äitiydellä on useita ulottuvuuksia. Suhde omaan äitiin on edelleen hankala ja tietyllä tapaa etäinen. Tulemme toimeen, puhumme säästä ja ruuasta, pintaa syvemmälle ei vain saa mennä - onneksi ne "äidit" on muualla, joiden kanssa syväsukeltaminen onnistuu! Minä omien lasteni äitinä olen monenlainen. Varmasti vajavainen, mutta riittävän hyvä. Ei sitä käy kiistäminen, että äitiys on yksi suurimpia elämäntehtäviä naisen elämässä. Mutta helppoa se ei ole.

kippeenä

Mun on nyt pakko kirjoittaa, koska mun on pakko istua ainakin hetki, koska monen päivän makaamisesta on joka paikka jumissa ja kipeenä. Oikeestaan vähän niinku päätin, etten enää olis kipeä, mutta mutta...olotila on silti aika heikko vielä. Peijakkaan vatsatauti, joka on nyt neljättä päivää jo mun kimpussa. Ensin huonovointisuutta, tiistaina oksennusta ja ripulia, eilen kuumetta ja tänään muuten vaan karu olo. Ja kuinka ollakkaan, just siinä tilanteessa, kun töissä olis muutenkin vaan 2/5 sossua paikalla, nyt siellä on ruhtinaalliset 1/5. Hiphei. Enkä mä edes ole useesti vatsataudissa, edellisestä on useempi vuosi. Tuleekin sitte vissiin monikertaisena kun harvemmin tulee. Plääh. Pääkin on niin kipeä jos vähänkin yskähtää tai liikauttaa, että tuntuu kuin se räjähtäisi. Ruuat ja nesteet pysyy kyllä sisällä ja siksi mä vähän ihmettelenkin, ettei ala olo korjaantumaan!

Semmosessa puolitokkurassa missä oon öisin ollu (osin kyllä nukkunut sikeestikin), niin se tokkura on aika villiä aikaa kaikenlaisille "unille" ja ajatuksille. Viime yönä mä suunnittelin sellaista kuivakantapäisten ihmisten lakanaa, jossa olisi vahvistettu se jalkojen alle jäävä osa. Ei menisi niin helposti lakanat puhki! Hoh. Mä oikeesti tahtoisin jo töihin...täällä ei jaksa kökkiä. Vaikka boxilla on onneksi tosi monta jaksoa katsomattomia Houseja ja poliiseja, Ilman johtolankoja mä jo kattelin kaks päivää. Viime yönä mä mietin myös empatialla suurella niitä vuodepotilaita, jotka joutuu makaamaan viikkoja, kuukausia jopa vuosia. Mun lonkat tuli kipeeks jo parista päivästä ja jokaikinen lihas on kireä kuin viulunkieli (joka Siiriltä muuten katkesi). Mulla oli viime yönä myös vaihdevuodet, koska vuorotellen kylvin hiessä ja vuorotellen tärisin kylmästä...

Nyt mä sentään laitoin pesukoneen ja tiskikoneen päälle, jos pikkuhiljaa ja varovasti jaksaisi nostella pyykit kuivamaankin! Ja ehkä suurin saavutus tälle aamupäivälle on ollut se, että mä olen vihdoin noin puolen vuoden harkinta-ajan jälkeen saanut parsittua neuletakista kaksi reikää!!! Wohoo, en olekaan tarpeeton.

Hiihtolomalla

Mä en kylläkään ole tänä vuonna hiihtänyt, muistelen viime talvelta, ettei mun alaselän nikamani oikeen diganneet sitä lajia. Käytiin tänään vaan aurinkoisella kävelykllä kera Siirin ja ikivanhan potkukelkan...se oli pelottavaa menoa. Lapset on rakennelleet huikeita liukumämkiö kotipihaan ja Siirikin on aivan tohkeissaan tohottanut pihalla. Bonustytöt oli alkuviikon meillä, tänään palautuivat keskemmälle Suomea ja S menee töihin huomenna. Me jatketaan lomailua! Tähän lomaan on kuulunut paljon kirpputoreilua, mä olen a i v a n hurahtanut facen kirppisryhmiin...ja live-kirpparithan on aina olleet mun juttu. Myös oman kirppispöydän pitäminen siistissä kunnossa vaatii päivittäisiä käyntejä Jämsässä (tosin työkamu on sitä hoidellut aina välillä).

Mä olen myös siivonnut laatikoita, lipastoja ja romuläjiä. Tein nostalgisen matkan liki 10v taakse kun löysin kaikki kirjoittamani lehtijutut! Aika monissa erikoisissakin tapahtumissa on tullut oltua toimittajana. Liimailin leikikirjaan irralliset jutut. Löydettiin myös lehtijuttuja Siiristä pienenä :) Hiihtoloma on ollut siitä kiva, ettei ole ollut mitään suurempaa missiota reissuista tai muista. Käytiin elokuvissa katsomassa Rölli ja eilen isojen tyttöjen kanssa leivoskaffilla (tai siis teellä ja kaakaolla). Ne on olleet riittäviä kohokohtia!

Jos omasta olosta muutama sananen, niin monena iltana pimeyden tultua mulla on ollu sellanen ihankohtamelkeinnytonpaniikki -olo. Mutta ei onneksi pahempaa. Vihdoin tuli tänään lääkäriltä viesti, että lausunto on postissa, pääsen anomaan Kelasta terapiapäätöstä, terapeutin kanssahan on alustavasti sovittu, että aloitetaan huhtikuun alussa. Lääkäri kysy multa viimeks kun nähtiin, että mitä mä toivon siltä terapialta ja mä sanoin, että toivon vielä parempaa itsetuntemusta ja asioiden käsittelyä. Nyt mä olen ehkä valmis ja tarpeeksi voimissani lähtemään matkalle omaan itseeni. Katsotaan, kuinka mun käy.

Nyt me lähdetään Elluskan kanssa lukemaan Risto Räppääjää!

Helmiä

Mun rakas poikani Elias on jo 8v! Eilen juhlittiin hurjasti ja tänään on toivuttu juhlista. Arkista talvimenoa on viime aikoine riittänyt, melkein joka päivä jommankumman koululaisen mukana on sukset tai luistimet tai vähintään viulu. Mulla onneksi nyt alkaa lyhyemmät työpäivät, osittainen hoitovapaa 2kk. Päivät on jo selvästi pidentyneet, illasta näkee jo vähän paremmin.

Tämän viikon päänvaiva on ollut eräs naispuolinen exä (ei minun :D )...sen kanssa on takuttu ja väännetty ihan riittämiin. Uskomattomia tempauksia sieltä taholta on koettu ja monia käänteitä on varmaan vielä luvassa. Toivottavasti vain hänkin muistaisi mikä on lapsen etu :S

Nyt leppoisaa sunnuntaita, Santtu polttaa oksia ja mä puuhailen omiani -  parasta akkujen lataamista!

Tammikuun tuiskut

Mun kirjoitusinto on laantunut. Se kertoo siitä, että asiat ovat saaneet päässäni jotain järjestystä. Koska tämän blogin kirjoittaminen on mulle puhtaasti terapeuttista. Sen takia täällä ei ole kuvia tai muuta hössötystä (no okei, se yksi tunnustus ja ne lasten vastaukset) Tämä on terapiakanava, halpa sellainen. Joskus myöhemmin on hyvä palata vanhoihin teksteihin, reflektoida olotuilaa puolen vuoden taakse, lukea miten lasten ja isän yhteydenpito on silloin toiminut.

Tarjosin viittätoista - tämä lähti siitä, että lasten piti asua puolet kuukaudesta isällään. Jonkin aikaa tasitelin sen asian puolesta, nyt en enää suostuisi mistään hinnasta. Minkä enemmän lapset on meillä, sen paremmin he voivat. Ei sillä, että isänsä heitä millään tapaa huonosti kohtelisi, rutiininomainen arki, riittävä uni ja yksi koti vain luovat puitteet lasten turvalliselle ololle ja kasvulle. Isän luo mennään selkeästi kylään, siellä toimitaan eri tavalla kuin kotona, ja näissä määrin yritän sen sietää, vaikken aina ymmärtää voikaan. Tällä hetkellä meillä on hyvin kevyt sopimus: isä tapaa lapsia 6vrk kuukaudessa ja ilmoittaa seuraavan kuukauden päivät edellisen kuun 20.pvä mennessä. Ja miten tämä on toiminut? No sanoisinko välttävästi. Kolme viimeistä kuukautta olen saanut ruinata ilmoitusta, hän ei kuulema ehdi. WHAAT, mies joka istuu tietokoneella, toisessa kädessä netillä varustettu puhelin - ei ehdi vilkaista kalenteria sen vertaa, että osaisi sanoa milloin tapaa omat lapsensa. Välttävästi myös siitä syystä, että lastenvalvoja on hänelle teroittanut, että sovistusta pidetään kiinni. Ja mitä tekee isä: NO KEIKKAA PERKELE, oli sitten lapset tai ei. Pois alta valittavat akat, sen vielä kestän, mutta pois alta omat lapset - sitä en jakssa ymmärtää. Hankalan tilanteesta tekee se, että lapset haluavat mennä isälleen, he kyselevät milloin pääsevät jne. 12-vuotiaana lapsi saa itse vaikuttaa siihen, tapaako ja kuinka paljon etävanhempaansa. Siirillä tuohon ikään on aikaa enää vajaa kaksi vuotta. Tiedän lukuisia tapauksia, joissa lapsi on ilmoittanut, ettei mene. Ja pakottaa ei voi. Toivon, ettei pettymysten kautta ajauduta tuohon tilanteeseen.

Että ei se uusperheellisyys ole aina helppoa. Toinen eksä kun rauhoittuu, niin toinen aloittaa. Se on vähnä kuin kiikkulauta, milloin missäkin suunnassa tuiskuaa. Tilanne vain on päinvastainen, mutta sitä meillä usein kysellään, että missä on lasten etu, huhuu, onko näkynyt.

Kaikesta tuiskusta ja pyrystä huolimatta meillä menee hyvin :) Talon laajennusosa on piirrustusvaiheessa ja se jos mikä on mukavaa! Arki soljuu omissa uomissaan, joskus joku sivuhaara tulee siipan ulkomaanreissuista, niinkuin nyt Italiasta. Minä opettelen edelleen löytämään yksinolosta nautintoa - mutta sen ollessa kateissa on onneksi Siiri, joka tulee mörkövahdiksi :D