torstai 27. maaliskuuta 2014

Aakkosia

Nyt on vissiin muotia tehdä elämäni aakkoset -postaus, joten jospa mäkin. Teen tämän nyt sillä tyylillä, että mitä tulee ensin mieleen, jos miettisin viikon, keksisin varmaan paljon hienompia juttuja..


A - aamupalaa ilman ei mikään päivä käynnisty, aurinkoon suhde on kaksijakoinen: ihan kiva joo kun se paistaa ja lämmittää ja valostuttaa, mutta varsinkin kesällä hakeudun varjoon mieluusti


B - no onko se sitten tää bloggaaminen...oon kyllä vähän laiska kirjottamaan, mutta luen blogeja päivttäin


C - niin kuin CV, viimeksi viime viikolla vaihdoin siihen tuoreen päivämäärän ja lähetin sen Jyväskylän amkkiin, jos ottaisivat mut ylempää korkeekoulututkintoa opiskelemaan!


D - (no ihan ekana tuli mieleen D-kuppi, mutta ei sitä kai voi tähän julkisesti laittaa), niin olisko se sitten D-vitamiini, joka aina unohtuu ottaa niin minulla kuin lapsillakin


E - niin kuin elämäni valo Elias Kepa Elsu Elsuttimaakari! 9-vuotias ihana poika, tulee vielä kainaloon :)


F - mä asuin Fasaanitiellä varhaislapsuuteni


G - gnu on se sana, joka usein on sanasekoitus-pelissä kullan arvoinen


H - helmirannekoruja käytin jokunen vuosi sitten joka päivä; se aika meni ohi, mutta tatuoidut helmet mun rannettani kiertää aina


I - iltapäivätee on parhautta, varsinkin jos se on haudutettua


J - niin kuin Janne! Kyllä, se on eksäni, mutta elämäni aakkosissa kuitenkin tärkeällä sijalla, koska on myös lasteni isä ja yhteisiä, yhdessä vietettyjä vuosia kertyi yli kymmenen. Kaikki se katkeruus ja viha, ei sitä kieltäminen käy, mutta haluan muistaa myös ne onnelliset ajat yhdessä.


K - Kati ja Karoliina, parhaita naisia!


L - voisi se olla jotain muutakin, mutta lukeminen on vaan niin ihanaa


M - niin kuin Minä, minuus, minunlaisuus


N - tämän kirjaimen tilan vie nukkuminen, erityisen tärkeää on se


O - omenoita en syö, olkoo tämä oo oppimiselle, jatkuvalle kehittymiselle


P - kirjaimesta tulee aina mieleen paino -niin hyvässä kuin pahassakin


Q - quutamo, täysiquu


R - hei oonko vähän niin kuin se tietty keltapohjainen blogitapetti nyt tän asian kanssa, kun kirjoitan RRRRakkaus...


S - Siiriä voittanutta ei ole, hyvänä kakkosena Santtu


T - kirjaimesta tulee ensimmäisen' mieleen tonttu


U - uu niin kuin ulkoilu koiran kanssa ja ulkoavaruus, josta en pidä


V - velvollisuudet, joskus niin uuvuttavat kotityöt, kaikesta huolehtiminen, päivätyöt, iltatyöt...


W - no se kuplavolkkari! oranssi se oli! ja mun oma!


X - aina on se tekijä X, muuttuja, joka muuttuilee omia aikojaan, ei siihen voi kukaan vaikuttaa - onko se sitten kohtalo vai sattuma...


Y - yksinäisyydelle on oltava tilansa, aikansa ja paikkansa, mutta yksinäinen en haluaisi olla


Z - tästä ei tule mieleen muuta kuin Zeppelliini, mutta olkoon se tällä kertaa kauppakeskus Oulussa, siellä usein pysähdyimme matkalla Lapin lumille.


Å - Ålandissa vietettiin ensimmäinen loma nelilapsisena uusperheenä - se oli meille aikuisille tosi rankka reissu, henkisesti, mutta lapset muistelevat sitä kaiholla edelleen


Ä - ämpäri odottaa ulkorappusilla, että koska taas lämmitetään ulkosauna


Ö - "ööö" mä olen tänäänkin sanonut moneen kertaan; ei vaan ole yksiselitteistä vastausta, miten toimitaan tilanteessa, jossa äiti on niin väsynyt ettei jaksa omaa lastaan tai tilanteessa, jossa lapsi ei mene kouluun....

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Koiramaisuuksia

Koirallista elämää on meillä vietetty nyt muutama viikko ja Alvin-poika alkaa tuntua entistä omemmalta ja sopivammalta meille. Aluksi olin ahdistunutkin - osaanko toimia, miten pitää toimia, eikö koskaan saa enää nukua pitkään...mutta tuo tuntuu olevan aika lungi tapaus! Minulle on vielä vierasta eläinten kommunikointi, tänään juuri puhuin siitä, että on niin outoa, kun koiran ilme näyttää aina samalta, se ei hymyile koskaan! Mutta heiluttaa se häntää ja näyttää iloaan muuten. Hienosti on pärjännyt päiväaikoja omassa aitauksessaan ja aika hyvin osaa tehdä tarpeensa jo ulos.

Tällä viikolla koiranhoitovastuu onkin meillä aikuisilla kokonaan, kun S ja E lomailevat pohjoisessa mummon ja papan kanssa. Innoissaan ovat siellä, mutta Alvinin kanssa on nyt muutamana iltana pitänyt puhua puhelimessa, kun ikävä on kova. Alvin saa tuliaisia, äiti ei :D

Hiljaisuudesta ja rauhasta nauttiminen jatkuu vielä sunnuntaihin asti, sitten onkin korkea aika saada halituspulatukset hoidettua!