Jotenkin tämä terapiakanva on ollut hiljaisena pitkän aikaa. Johtuneeko siitä, että on se oikea terapia. Mutta ajattelin jotakin merkintöjä laittaa nyt muistiin. Syysloman viimeinen päivä, luminen tai oikeammin loskainen maa. Elias on kuinkas ollakaan jäähallilla, uudet varusteet koekäytössä! Onhan se eri asia kuin olohuoneessa patsastella varusteissa. Siiri lojuu sohvalla ja Saana nukkuu. Kiia ei ole täällä. Taaskaan. Tämä on jo kolmas viikonloppu peräkkäin, kun Kiia ei ole. Aina on tyttöselle kehitetty muuta tekemistä kun olisi isäviikonloppu. Niin surullista on se. Mutta mitäänhän ei oikein ole tehtävissä, kun biologista sidettä ei isän ja tyttären välillä ole. Kukaan ei suojelu lapsen oikeutta siihen isään, joka on aina ollut se ainoa isä tälle lapselle.
Mä kävin kampaajalla ja nyt pitää odottaa se pari viikkoa, että hiukset on taas hyvin :D Koskaan kampaajan jälkeen ne ei tunnu heti omilta...nytkin tuntuu liian lyhyiltä. Mutta tuo pehko kasvaa niin nopeeta, että kohta ne on taas mun hiukset! Remontti etenee, vaikka musta välillä tuntuu, että se ei valmistu ikinä. Mä olen kitannut ikkunoita kiinni vanhoihin oviin, rasittavaa puuhaa. Toivon mukaan jo kuukauden päästä olisi paaaljon valmiimpaa? Siiri ainakin toivoo, että synttäreillä uusi huone olisi kunnossa.
Oottelen, että olisiko mun uudet silmälasit jo valmiit, vähän lupailivat, että tänään voisivat olla, mutta eipäs kuulu viestiä! Silti Orivedelle kauppaan on kohta lähdettävä - onhan tänään the Herkkupäiväkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti