Arjen alle jääneenä

Mä en tajuu, kun ensin sitä odottaa ja sitten kun se alkaa, niin ei meinaa jaksaa. ARKI. Siis ihan kiva joo, että vuosi taittui uuden puolelle ja kaikki suklaansyöntipyhät jäi taakse. Mutta ottaa se silti koville. Ihan kaks päivää kun oon töissä raatanu taas. Oon sitä paitsi osittaisella hoitovapaalla tän kuun, että ei oo ees täyspitkiä päiviä. Mutta silti nuuduttaa. Mun vointikin on ollut eilen ja tänään ahdistuneempi, toivon, että se tästä taas helpottaa.

Se on aika jännä se ahdistus nykyään. Tänään terapiassa sanoinkin, että kun ahdistus kunnolla tulee päälle, niin tuntuu, ettei jaksa elää. Mutta se ei ole sellainen, että haluaisi kuollakaan. Ei missään tapauksessa sellainen. Tässä ahdistuksessa kuolema ei ole elämän vastakohta. Se on vaan sellainen tuska, että tästä elämästä olisi päästävä hyppäämään hetkeksi pois. Järjetöntä. Mutta sellanen se on kun se iskee päälle. Toinen väkionauha on se taivaan putoaminen. Vaikka mää tiiän, ettei se mihkään putoo, mutta silti se ahdistaa mua. Oon kyllä kehittäny sellasen selviytymiskeinon siihen, että puut niinku pitää sen taivaan siellä ylhäällä, ettei se putoo päälle ja tukehduta mua. Muille ihmisillehän se ei tekisi pudotessaan mitään. Ja näistä oloista ja ajatuksista huolimatta mä oon kuitenkin aika terve :D

Tänään kilahdin kylläkin yhdessä palaverissa...oli niin samalla tavalla oirehtiva nuori, joka mä olen ollut ja sitä ahdisti koulussa yksi tietty asia. Opettajat vaan jänkäsivät, että kyllä on siihenkin asiaan osallistuttava ja mä yritin kertoa, että se on nyt varmaan sellanen jumiinjääny juttu, eikä pakottaminen tee hyvää. Se oli kuin päätään olisi takonut seinään.

Aamukin alkoi punaisen näkemisellä - vaikkei työmatkalla yksiäkään liikennevaloja ole. Kuuntelin nimittäin radiosta, kun spekuloivat sosiaalisessa mediassa levinnyttä kaksospoikien huostaanottovideota ja sitten niillä oli oikeen emeriittusrohvessoori Roos siellä kommentoimassa. Ja se Roos sitten latasi oikeen täydeltä laidalta, miten juridisesti osaamattomia sossut on ja miten paljon liikaa huostaanottoja Suomessa tehdään. Roosipaskan mukaan sossut ottavat ennemmin huostaan kuin tarjoavat muita tukitoimia. Hooh, että mua suututti oikeen. Sitä paitsi siinä videossa olevat pojat on jonkun tiedon mukaan jo sijoitettuja ja olivat hatkanneet sijoituspaikasta ja siksi niitä haettiin poliisivoimin. Normikäytäntö siinä kohtaa, jos vanhemmat ei pysty muuhun kuin kuvaamaan tuota tapausta videolle. Harmittaa vaan, että vatipäiset asiakkaat (siis pieni joukko asiakaskunnastamme) saa tällaisesta lisää vettä myllyynsä ja meikkisten työ hankaloituu. Että puhuis se Roos vaan sitä sosiaalipolitiikkaa ja antais jonkun osaavamman hoitaa tän sosiaalityön kentän.

Että kun se yksi tyttö kuoli isänsä ja äitipuolensa pahoinpitelemänä - se oli tietenkin sossujen vika. Ja että kun lapsia tuollatavoin haetaan kotoa ja suojellaan ehkä joltain uhkaavalta vaaralta tai hoidon puutteelta, niin siinäkin toimitaan väärin. Ihan vois jokainen vanhempi ottaa vastuun niistä omista ipanoistaan silleen, ettei meitä tanttoja tarvittaisi, mäkin voisin mielellään keksiä sitten jotain muuta työtä itselleni. Mutta niin kauan, kun osa vanhemmista on siihen vastuun ottoon kykenemättömiä, niin kauan meillä työt vaan lisääntyy. Mää sanon niille arvostelijoille, että voisvat käyttää sen vouhkaamiseen menevän energiansa niiden lasten ja nuorten hyväksi. Mä voisin rekrytoida heti muutaman tukihenkilön ja -perheen.

Jaahans, jospa mää rauhottuisin. Ja ettisin vaikka omalleni patterit uuteen herätyskelloon. Kännykkä on yöhoidossa alakerrassa - 11v kerran keskellä yötä luvatta whatsapissa riitti mulle. Mää oon oikeesti tosi pitkäpinnainen ja sallin lapsiltani paljon, mutta sitten kun se raja ja sääntö menee jossain, niin se todella menee. Ainiin, mun piti rauhottua...:D ehkä se tarkoittaa siis iltapalaa ja nukkumaan!