lauantai 2. kesäkuuta 2012

Rusinat loppu

Mä en enää tarjoile rusinoita, ottakoon koko pullan tai olkoon ilman. Nyt mun mitta on täynnä. Mä olen yli kolme vuotta joustanut, joustanut ja joustanut. Yhtään keikkaa ei ole lasten isä jättänyt tekemättä. Meillä on edelleen voimassa oleva sopimus, jonka mukaan lapset asuu puolet ajasta isällään. Olen joustanut niin paljon, että sovimme vuodenvaihteessa, että lapset ovat hänellä 6-8 vrk kuukaudessa, tuokin käy mulle. Mulle kävisi, että lapset olisi joka toinen viikonloppu ja kesälomalla tietyn pätkän jne isällään, mulle kävisi, että lapset olisi isänsä ehdotuksen mukaisesti joka toisen viikon su-ke isällään. Mulle kävisi. Ainoa mikä mulle ei käy, on se, että isä voi yksipuolisesti päättää milloin hän sattuu ehtimään lapsia tapaamaan. Jos tulee keikka, niin sovittu lasten oleminen hänen luonaan peruuntuu. Aina. Ja minä joustan. En voi suunnitella yhtään mitään, kun voi tulla keikka. Tai studio. Tai vähintään harjoitukset.

Nyt sitten pelataan villeillä korteilla. Jos isä ei noudata sääntöjä - minkäälaisia sopimuksia, niin miksi minäkään. Ei lähde lapset hänelle ennen sellaisen sopimuksen voimassa oloa, jota hän todellakin sitoutuu noudattamaan. Tiedän, että se on typerää ja lapsellista, mutta multa loppui nyt vaan kärsivällisyys. Jollei hän priorisoi lapsiaan keikkojen edelle vaan on kehdannut ehdottaa minulle, että "voisin tavata lapsia silloin kun ehdin", niin olkoon sitten tapaamatta. Niin tuhat ja miljoona kertaa on käynyt niin, että lapset ovat kuitenkin mulla silloin kun on etukäteen sovittu, että ovat isällään. Ja perustelu on aina sama: on pakkopakkopakko ja kauhee kiire ja ressi. Mä en vaan jaksa enää ymmärtää. tehköön niitä keikkoja, kyllä minä huolehdin lapsista, kasvatan heistä kunnon kansalaisia, rakastan ja puhallan kun sattuu. Minä luen iltasadut, minä iloitsen heidän iloitessaan, minä tiedän mitä heille kuuluu. Surullista on se, että isä haluaa jäädä tästä kaikesta paitsi.

Sitä paitsi saadaanhan tästä mielenkiintoinen ennakkotapaus jos käräjille asti edetään. Yleensä isät tappelevat oikeudesta saada tavata lapsiaan enemmän, kun lasten äiti sen estää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti