Sotshin olympialaiset meni. Se oli taas turvallinen ajanjakso. En mä niitä seurannut, tai siis miesten lätkäpelit katsoin. Mutta tuo muutama viikko oli taas sellaista helppoa ja kevyttä media-aikaa. Avasit television, niin yleensä sieltä tuli urheilua. Lehtien lööpit oli täynnä urheilua. Eli vähän niinkuin leikkiä. Vaikka joku käyttäisi dopingia, se on kiellettyä vain siellä urheilun pelikentällä. Jos joku tappelee, se tapahtuu yleensä vain kaukalossa. Jos joku häviää, hän ei katoa lopullisesti. Jos ammutaan, se on vain starttipistooli. Iloisia värejä, onnentunteita. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?
Monesti kun avaa television tai lukee iltapäivälehden lööppiä, niissä on ikäviä uutisia, ihmiskohtaloita ja maailman synkkyyttä. Olympialaisten aikaan tai jonkun muun suuren urheilutapahtuman aikaan voidaan hetki leikkiä, hetki paistatella värikkäiden olympiarenkaiden paisteessa.
Vähän sama asia on se, että kun on hankala olo itsellään, elämä on synkkää ja raskasta, niin silloin mä luen naistenlehtiä ja katselen satuhäitämaajusseja. Vain kevyitä juttuja. Silloin kun on itse jaksava, silloin voi pureutua ankeampiin asioihin.
Linnan juhlat on muuten vähän samanlainen turvaohjelma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti