Haaste

Sain haasteen Annelta ja koitan selviytyä tästä...en nyt haasta ketään erityisesti, mutta tämän voi poimia itselleen ken haluaa!

 

Tässä säännöt: 

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään
2. Jokaisen haastetun tulee vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä haastetuille
4. Haastajan tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5. Sinun tulee kertoa, kuka sinut on haastanut ja kenet haastat
6. Eikä takaisin haastamista

11 asiaa itsestä:

1. Mä olen tänä viikonloppuna tehnyt kahta asiaa, joita en ennen ole koskaan tehnyt: pelannut biljardia ja kitannut laseja kiinni oviin.

2. Nukun evakossa, koska remontti ei ole vielä valmis

3. Mulla on kaksi biologista ja kaksi "sosiaalista" lasta.

4. Nukuin viime yönä jostain syystä huonosti ja ne kirotut hammaskiskot putoo aina suusta ja sitten aamulla niitä saa etsiä...

5. Voisin ehkä elää pastalla ja pestokastikkeella. No okei, jos sais vielä pähkinöitä ja maustamatonja jugurttia.

6. Huomaan miettiväni monenlaisia sisustusjuttuja, nyt kun tilaa tulee lisää

7. En tiedä, missä työskentelen vuodenvaihteen jälkeen

8. Menen ylihuomenna työhaastatteluun kumminkin

9. Kohta otan iltapalaa

10. Painoa on tullut viimeisen vuoden aikana taas lisää (huoh)

11. Tein taas hyviä kauppoja Facebookin kirppareilla

1. Missä olit viisi vuotta sitten ja mitä silloin sinulle kuului?

Vuonna 2008 olin töissä Jämsän nuorisokodissa vastaavana ohjaajana. Siiri oli silloin eskarilainen ja Elias 3v, olivat hoidossa Talviaisten ryhmiksessä. Silloin en vielä tiennyt, että seuraava kevät tulisi mullistamaan elämämme.

2. Lempiherkkusi?

No karkit tietty. Ja leivonnaiset. Ja jäätelö. Ja kaikki muu epäterveellinen.

3. Matkakohde, jonne voisit palata aina vaan uudelleen ja uudelleen?

Heh, mä olen niin huono matkustamaan...oma koti paras paikka. Mutta jos sinne uusperheleirille Tanhuvaaraan pääsisi ensi kesänä, niin olis kiva.

4. Mitä tekemistä keksit tylsälle päivälle, kun ei kertakaikkiaan tunnu olevan mitään tekemistä?

Luen. Askartelen. Katson ohjelmia tallennuksesta. Ja mietin, että pitäisi harrastaa urheilua.

5. Millä keikalla (musiikki/teatteri/stand up/tms) olet ollut viimeeksi?

Hmm...Pertti kurikan Nimipäivät? olikohan se viimeisin...pari kesäteetteria tuli katsastettua myös.

6. Lempikuukausi ja miksi?

Elokuu, on vielä kesää, mutta ripaus syskyä ja hämärtyvät illat.

7. Mikä tekee sinut iloiseksi?

Ystävät, toisen ihmisen hyvä tuuli. Onnistuminen. Juhlat tai niiksi luokiteltavat kissanristiäiset :)

8. Lempileffasi?

Plaah, tässäkin mä olen aika huono...siis katson vähän leffoja. Kotimaiset on yleensä mun valinta.

9. Suosikkisisustusjuttusi kotonasi tällä hetkellä?

Heh, no mä olen innostunut nyt rempan myötä tuunailemaan noita vanhoja juttuja, raapimaan maalia, hiomaan, maalaamaan...kynttilät on tietty aina pop.

10. Viimeisin juttu mikä kolahti?

Hmm...Kolahti ja kalahti...nojoo...tässä ei ehkä haeta ihan tällaista kolahdusta, mutta koin kolauksen, kun poliisi soitti perjantaina ja sanoi, että "tää tutkinta on mennyt ihan vituiksi, homma on kussut, koska emme reagoineet heti". Aha, no kiva kun kerroit tollein selvällä suomen kielellä. Mutta mä kyllä yritin heti silloin kesällä sanoa, että voitteko tutkia, tehkää jotain.

11. Joulunviettoperinteesi, eli mikä tekee sinulle Joulun?

Uuh, ahdistava ajatuskin...mä olen joskus aiemmin luullut olevani joku jouluihminen peräti...mutta en mä ole. Mä olen pikemminkin joulunodotusihminen. se aika ennen joulua on ihan jees. mutta itse joulusta mä en niin pidä. Aatto kahlataan läpi, pyhät voisi hyäpä yli. En ainakaan jaksa yhtään sellaista tekopirteää punakultaista ällömössöä. Ja tästä syystä en kelpaa viettämään joulua enää vanhempieni kanssa. Synkkää.

Valintoja

Mää nappasin Annen blogista tämmöisen jutskan, ihan hauska pohtia välillä materiaalisia juttuja. Ne on jotenkin niin paljon helpompiakin.

Kengät // Uskokaa tai älkää, Crocs...mutta eieiei niitä kamalia reikäsämpylöitä, vaan mulla on crocsilta saappaita, kävelykenkiä, remmikenkiä, sandaaleja...materiaalit on ihania ja mukavuus jalassa omaa luokkaansa! Nyt mulla on kyllä Friendtexin nilkkurit jalassa :)

Farkut // JOS käytän farkkuja...niin ne on Friendtexia pitkälti

T-Paita // no hmm...mitä milloinkin

Kello //kännykän kello

Alusvaatteet // Lindex, Seppälä, KappAhl

Laukku // Marimekko nyt käytössä, mutta jotain merkittömiä omistan myös

Korut // Tärkein on titaania, eli kihlasormus, samoin titaania on peukalosormus ja ranteeseen on tatuoitu rannekoru (lasten piirtämä)...sitten käytän jotain rihkamaa välillä kaulassa tai ranteessa. Juhliin liatan kuitenkin kultaisen rannerenkaan, jonka olen saanut 18v lahjaksi äidiltäni, joka sai sen YO-lahjaksi omalta äidiltään, joka sai sen lahjaksi joskus nuorena. Tämä koru siirtyy sitten aikanaan Siirille. Korvissa kultaa, huulessa ja nenässä kirurgin terästä.

TV // joku ihan tavis ja aika pieni, miehen myötä myös videotykki ja valkokangas

Kännykkä // Lumia 720

MP3 // Sain kiitos hyvästä erosta lahjan exältä, mustan MP3:n...ei se oo enää käytössä

Tietokone // rikki saranoistaan...en mä sen merkkiä muista

Meikit // Lumenea ja muutakin, meikkivoide sitä kallista mitä yksi kaverini myy ja jonka nimeä en muista...

Kasvovoide // Virolainen Puhas Loodus ja siitä Sayalill

Shampoo // hiuspohjaa rauhoittava hilsesampoo...yök. ja sitten Elvital

Tuoksu // Calvin Kleinit ja nyt Lancome Poison muistaakseni

viini // nyt vaan alkoholintonta ( ja ei, en ole raskaana), onneksi alkoholittomistakin löytyy hyviä valkkareita...jos voisin alkoholillista ottaa, niin JP Chenetin valkoinen puolimakea

Leipä // Lidlin kurpitsansiemensämpylät :p ja Vaasan ruispalata

Ruoka // oih, joku mitä ei tarvi ite laittaa! 

Jäätelö // no B&J:t on tietty hyvii...ja moni muu

Karkit // irtokarkit, sekalaiset, täytelakut ja suklaati

Sänky // pitää ostaa uusi

Lakanat // Finnlaysonia ja pussilakanoissa hyppii usein Muumit

Päivälehti // ei

Lehti // MeNaiset, Meidän Perhe

No jos mä sitten

Oli viikonloppuna puhetta blogeista ja mainitsin omistavani tämän kirjoituskanavan minäkin. Houkuttelivat sitten kirjoittamaan vähän useammin...Kerroin, ettei täältä löydy hienoja tunnelmakuvia tai muutakaan visuaalisesti viehättävää. Tämä on terapiaa enemmänkin. Syntynyt aluksi tarpeesta purkaa eksäahdistusta, sitten muuten vaan elämäntuskaa.

Viikonloppuna vietettiin taas viikonloppua kera Ihanien ja Parhaiden. Tämä kokoontuminen sai uuden nimenkin viikonlopun aikana, jatkossa puhumme PerinnePäivistä :D Oli mahtavaa tavata minulle tärkeitä naisia elämänvarrelta, osa toooosi vanhoja ystäviä ja osa uudempia. Pöydän ympärillä käyty kuulumiskierros oli täynnä kyyneleitä, onnen tunteita, muutoksen tuulia ja elämänkirjoa ylipäänsä. Vuoden aikana on ehtinyt monelle tapahtua monenlaista, on erottu ja on löydetty tanssikavereita, on saatu lapsia ja tehty remonttia, on menetetty rakkaita ja löydetty rakkaita. Sanoisinko, että elämänmakuista jutustelua!

Launtaina oli alunperin suunnitelmissa, että lapset ovat Santun kanssa, mutta yllätysyllätys suunnitelmathan muuttuvat ja lapset menivätkin serkkulamummulaan. Unohdin ilmoittaa asiasta Santulle ja hups...se olikin se kuuluisa viimeinen tippa kiukutusmaljassa. Ja meitsi sai kuulla kunniansa...mutta ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin, eilen meillä käytiin tosi hyvä keskustelu tunteiden kuohahtelusta, oikeudesta olla pahalla tuulella ja siitä, miten toisen toivoisi siihen reagoivan. Selväksi tuli, ettei tuo äkämystyminen oikeasti ollut minun vikani oikeastaan yhtään - tai sen viimeisen tipan verran vain. Oli vain kuppi täynnä ja se piti päästä äkäilemään tyhjäksi. Kohtuuttomuuttaan mieheni pyysi kauniisti anteeksi. Juttelimme pitkään, analysoimme asioita. Nyt on hyvä mieli. Nyt taas muistan, miksi tuota miestä rakastan.

Syksyn kynnyksellä

Mä palasin tänään töihin. Mulla piti olla viisi viikkoa kesälomaa...mutta olikin kolme viikkoa kesälomaa ja neljä viikkoa sairaslomaa. Heinäkuun alusta lähtien mua on piinannut puhelinhäirikkö, soittelee parhaimmillaan yli 20 kertaa päivässä...on lähettänyt kirjeen ja tehnyt ls-ilmoituksen. Epäily mulla on ja poliisi tutkii asiaa. On jo löytänyt yhteyden epäiltyyn, mutta eihän se tyyppi mitään tunnusta...plaah. Mutta teki hyvää pääkopalle tuo sairasloma, eipä musta olisi ollut heti töitä tekemään, kun tämä karmeus alkoi paljastua. Nyt tänään kun menin töihin, niin tuntui ihan hyvälle. Hyvälle tuntuu myös se, että lomaa on varastossa yhteensä 13 päivää!

Mun työt ei ehkä jatku Jämsässä vuodenvaihteen jälkeen, mutta optimistina uskon, että jotain duunia mä kyllä taas löydän. Santtu jää vuorotteluvapaalle syyskuun alusta - vakaa suunnitelma ainakin on näin. Remonttihommat etenee kovaa vauhtia, laajennuksessa on jo lattiat levytetty, voi vähän suunnitella jo sängyn paikkaa :) Mä oon innostunu raaputtelemaan vanhoja maaleja: kaikki lähti ovista ja on nyt laajentunut huonekaluihinkin. Tosi terapeuttista ja näkee oman käden jäljen!

Tää kesä hurahti kyllä ohi nopeemmin kuin mikään muu kesä tähän mennessä! En ymmärrä, että kohta ollaan jo elokuun puolivälissä! Lapset aloitti koulun jo viime viikolla, vielä riittää intoa. Partyliten syksykin käynnistyy pikkuhiljaa, vkoloppuna konferenssissa on uudet jutut näytillä.

Taas mull kävi tyhmästi: aloin kirjottaa sanoja pursuten, sitten piti sättäillä välillä facessa ja koko kirjoitus typistyi tällaiseksi. Höh. Olkoon kuitenkin. Joku muistiinpano edes.

Epäkohtia

Tänään työhöni liittyen soitin Oriveden poliisiasemalle, vain kuullakseni nauhoitetun vastaajaäänen, joka kertoi, että tavoittelemasi henkilön vastaaja on täynnä, soita myöhemmin uudestaan. Soitin Pirkanmaan poliisilaitoksen vaihteeseen, josta todettiin, että juu-u, ei ole Orivedellä yhtään poliisia tänään töissä!! Että turvallisissa käsissä olemme.

Iltapäivällä menin hakemaan Valintatalosta sinne saapunutta pakettia. Kesäpoika tivasi henkilökorttia, jolloin totesin, että ajokortti onkin jossain muualla kuin mukana. Pyysin kauniisti ja vähemmän kauniisti, enkö voisi saada pakettia kela-kortilla tms. Poika sanoi, että saa tukkapöllyä jos tekee vastoin sääntöjä. Lähdin närkästyneenä pois ja autossa luin paketin saapumisilmoituksen uudestaan: ...henkilökortti TAI VALTAKIRJA! olisin siis voinut tehdä valtakirjan vaikkapa takanani jonottaneelle keski-ikäiselle miehelle, joka olisi sitten valtakirjan avulla voinut lunastaa pakettini. Kreisiä sanon mä.

Kolmas epäkohta on se, että kun on ensin yksinhuoltaja, niin saa lapsilisän yksinhuoltajakorotukset ja elatusmaksu määräytyy tietyllä tapaa. Kun talouteen muuttaa toinen aikuinen, JOKA EI OLE ELATUSVELVOLLINEN tietenkään minun lapsiani kohtaan, niin tadaa: yksinhuoltajakorotus poistuu ja elatusmaksu pienenee. Huoh, järjen köyhyyttä tällaiset säännöt.

Valintataloreissun jälkeen törmäsin kirpputorilla näöltä tuttuun vahempaan mieheen, joka intoutui myynnissä olevista Muumi-hahmoista ja kertoi, että hänellä on autotallista 49 siis neljäkymmentäyhdeksän!!!! kappaletta Millenium-muumimukia. Käänsi setä sitten vielä vähän veistä kylkiluissani sanailemalla, että "aikoinaan tuolta Siken kirppikseltä ostin vielä yhden kyseisen mukin kolmella eurolla". Minä muistan sen tapauksen, koska jonotin sen setän takana, sydän verta itkien: miten joku voi luopua arvomukista neljällä eurolla (HUOM! setä muisti hinnan väärin, minun silmiini se naurettava euromäärä on painunut ikiajoiksi...)

Ultra

Hahahahahah, käsi ylös, kuka ehti jo luulla....

Mutta oikeammin: kävin eksän sivuilla kattomassa yhtä juttua ja löysin sieltä tämän, itseni tekemän, elokuussa 2009:

Vastaa kymysyksiin käyttäen ainoastaan biisien nimiä YHDELTÄ ARTISTILTA. Merkkaa 20 ystävää, minut mukaanlukien. Elä käytä samaa bändiä kuin minä. Yritä olla toistamatta samaa biisin nimeä. Se on paljon vaikeampaa kuin luulet!

Nimeä muistiinpanosi "Elämäni *bändin nimi* mukaan"

Valitse artistisi:
Ultra Bra

Oletko mies vai nainen?
Nainen, joka elää vapaaheran elämää (no sitähän tää tavallaan nyt on)

Kuvaile itseäsi:
Kaunis ja ylpee (kauneus on katsojen silmässä -tai joskus siellä on roska)

Miltä nyt tuntuu:
Sinä lähdit pois (ja siitähän tää elämä alkoio)

Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi:
Tel Aviv, Tel Aviv (ei alkuunkaan Tel Aviv)

Jos voisit mennä minne vaan, mihin menisit:
Pärnu (se voisi olla mielenkiintoinen)

Mieleisin kuljetusmuotosi:
Haikara (lintujen vapaus...)

Paras ystäväsi on:
Hauki (tai joku muu kala, toisinaan myös ihminen)

Lempivärisi:
Pinnan alla (sieltä löytyy kauneimmat turkoosis ja vihreät)

Millainen sää on:
Savanni nukahtaa (no niin kuuma ainakin)

Lempivuorokaudenaika:
Kuiskaus (eli iltayö)

Jos elämäsi olisi TV-sarja, mikä sen nimi olisi:
Vesireittejä (kyynelten suolaa ja elämän vettä)

Mitä elämä on sinulle:
Rubikin kuutio (no on se ainakin niin monitahoinen)

Nykyinen parisuhteesi:
Kirjoituksia (sitä, sitä se on)

Mikä mättää:
Ken Saro Wiwa on kuollut (kuka se muuten ees oli?)

Odotan tulevalta:
Minä suojelen sinua kaikelta (olis se helmee...)

En pahastuisi:
Jäätelöauto (ei kai siitä kukaan)

Pelkään:
Ilmiöitä (elämään mahtuu niin monenlaisia ilmiöitä, että osa vähän pelottaakin)

Paras neuvoni:
Tyttöjen välisestä ystävyydestä (se on kestävintä)

Jos muuttaisin nimeni se olisi:
Villiviini (ehdottomasti, tai miten olisi Wild Wine)

Päivän miete:
Älä soita tänne enää koskaan! (oikeesti mulla on salainen numero nykyään - poliisin kehotuksesta)

Miten tahtoisin kuolla:
Kalpeat kasvot (monesti sitä kalpenee kuollessaan)

Mottoni:
Siirrän sokeriastiaa (eli onni löytyy arjesta!)

Päivä äitien

Se on kevään juhlista yksi tänään, äitienpäivä. Minä vietän sitä ensimmäistä kertaa lasten syntymän jälkeen ilman lapsia. Lapset pulikoivat mummon ja papan kanssa mökillä, se heille suotakoon. Me tapellaan Santun kanssa kotona - suodaanko se meille sitten :D

Mietin äitiyttä ja sen variaatioita. Mietin sitä, miten erilaisia äitejä tunnen. Toki työni kautta tunnen äitiyden ilmiöitä. Rakastavia äitejä, sijaisäitejä, äitnsä menettäneitä, taidottomia äitejä, riittävän hyviä äitejä, huostaanotettujen lasten äitejä, yksinhuoltajaäitejä, tukiperheäitejä, vuorovaikutustaidottomia äitejä. Äitejä kuitenkin kaikki. Itse olen äiti, äitipuoli, sosiaalinen äitikin ehkä, sosiaalinen äitiys on läsnäoloa ilman biologiaa. Näinä aikoina ei ole helppoa olla äiti. Joiltain se ei onnistu ollenkaan. Ehkä liian vähän tulee mietittyä sitä, miten pyhä asia äitiys kuitenkin on. Toisaalta työkentällä joutuu siirtämään tunteet sivuun ja arvioimaan toisen naisen äitiyttä objektiivisesti. Arvioimaan, riittääkö se, onko se lapselle oikeanlaista. Onneksi useinmiten on tai jollei ole, niin pienellä tuella se on lapselle riittävää.

Räikeitä laiminlyöntejä harvoin tulee vastaan, nälkää, likaisuutta tai heitteillejättöä. Kaikkein hankalinta on arvioida vuorovaikutuksen puutteita tai vinoumia. Olen nähnyt puolivuotiaan, jolle äiti ei ole koskaan jutellut: lapsella on sijaistoimintoja. Olen nähnyt saman lapsen jonkin ajan päästä, tilanteessa, jossa hänelle on alettu puhumaan: sijaistoiminnot ovat vähentyneet ja lapsi ääntelee itsekin. Mutta mikä mä olen silti arvioimaan. Mikä mä olen asettamaan äitejä paremmuusjärjestykseen. Aika raadollista.

Omassa elämässäni äitiydellä on useita ulottuvuuksia. Suhde omaan äitiin on edelleen hankala ja tietyllä tapaa etäinen. Tulemme toimeen, puhumme säästä ja ruuasta, pintaa syvemmälle ei vain saa mennä - onneksi ne "äidit" on muualla, joiden kanssa syväsukeltaminen onnistuu! Minä omien lasteni äitinä olen monenlainen. Varmasti vajavainen, mutta riittävän hyvä. Ei sitä käy kiistäminen, että äitiys on yksi suurimpia elämäntehtäviä naisen elämässä. Mutta helppoa se ei ole.