Eilen oltiin tyhjäämässä Santun asuntoa. Tai siis hän itse makaili migreenin kourissa olohuoneen matolla ja minä puunasin. Toisaalta nauroin sille kun se alkoi päästä elävien kirjoihin, että oikeastaan se oli onni, että sillä oli migreeni: muutoin se olisi miesmäiseen tapaan alkanut kiukuttelemaan, että ei jaksa enää, mennään jo. Ja asunto olisi sillä vielä ensi joulunakin...No, osittain tuohon asunnon roikuttamiseen varmaan liittyy psyykkinenkin aspekti: pelottaa ottaa Iso Askel. Ja ollaan siitä puhuttukin, että mitäs sitten jos tuleekin ero...tai siis mä olen oppinut edellisen eron myötä, että mitä vaan voi tapahtua eikä yhtään auta, vaikka kuinka suree etukäteen. Rakas mieheni on vain ikuinen pessimisti. No, joka tapauksessa kämppä on siivottu ja yksi autokuorma tavaraa odottaa enää eteisessä pakattuna. :) Hassu juttu on se, että mä tiedän tällä hetkellä paremmin, mitä Santtu omista ja mistä mikäkin löytyy (kuten ne ÄLLÖlakanat eli sellaset satiiniset, joihin mun kuivat kädet ja kantapäät jää kiinni ja niitä EI TOD käytetä...)
Iso Askel tai Pieni Askel: Siiri tuli tänään yksin linja-autolla Treelta Länkipohjaan! Ja olihan se ylpeetä! Tuleva viikko on taas erilainen viikko: Santtu lähti tänään Englantiin ja tulee toivottavasti torstaina kotiin. Nyt vain toivon, ettei tule tulipalopakkasia tai viittä metriä lunta...
Nyt otamme Pienen Askeleen kohti Jämsää, kirpputoria ja sen jälkeen vaate-esittelyä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti