Oltiin Heurekassa ja Siiri sai sellaisen vieterin. Tiedättekö, sellaisen, joka koukuttaa yhä uudelleen ja uudelleen venyttämään ja kutistamaan...ja nyt minä onneton menin ja yritin selvittää siinä olevaa takkua saaden sen niin tuhannen solmuun, että auttaako siinä muu kuin rautasaha enää...huoh. Mä kyllä yritin vaan olla hyvä ja taitava. "noni, tällasen jousiteräksen kun kerran nylväyttää, niin se on aika hankalaa..." (=metallimieheni suusta). Jätän vietrin ja miehen ja lapset kohta tänne kotiin ja lähden pippaloitsemaan. Mekko on jo päällä ja keltaiset sukkikset jalassa.
Mun piti kirjoitaa myös kipinästä. Niitä on iloksemme lennellyt täällä taas pitkän harmaan kauden jälkeen. :) Ei mulla muuta.
PS. se vieteri on kuulema todella todella taitavasti solmittu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti