Ihan mielettömän hyvä yhdistelmä: suolatonta täysjyväriisiä, johon on murennettu vähän Daim-suklaata. Älkää kysykö mistä keksin moisen yhdistelmän, mutta hyvää se oli. Ja se oli vertauskuva-ruokaa oikeastaan. Koska se annoshan oli vähän niinkun elämä. Yleensä sellasta tasasta mautonta riisiä vaan ja helminä joukossa niitä suklaapaloja. Mä tykkään molemmista, siitä tasaisesta mauttomuudesta ja niistä huippuhetkistä myös. Mun psyykelleni sopii paremmin tasaisuus, säännöllisyys ja ennakoitavuus. Mutta koskaan ei onneksi tiedä, missä lusikallisessa se suklaahippunen luuraa ;) !
Meillä on vietetty vähän erilaista vkoloppua, koska E meni jo eilen isälleen ja S oli pyjamabileissä ja meni tänään isälleen. Tosin tulevat jo huomenna kotiin. Santun lapset on ollu täällä, mutta nyt sunnuntai-iltaa vietetään aikuisissa, ikävöidään kaikkia neljää lasta ja katotaan varmaan dekkareita telkusta. Ehkä olisi aika olla myös kainalossa, aika muistaa toisen tärkeys ja ladata akkuja alkavaa viikkoa varten.
Äsken mä olin maailmanparannuslenkillä. Hiljattain eronnut ystäväni elää nyt aikaa, jota muistelen oman sinkkuaikani parhaana: saa tehdä just sitä mitä itteä huvittaa ja on jännitystä elämässä ja aika hankkia kokemuksia. Sille ajalle tulee jossain kohtaa stoppi, lohdutin häntäkin. Tarpeeksi kun säätää, on ihan valmis asettumaan aloilleen taas. Mutta ihana elää mukana siinä huumassa ja muistella omiakin toilailujaan...näppien polttamista ja haavojen laastarointia. Mutta tässä hetkessä on silti nyt parempi, en jaksaisi, en haluaisi enää sitä säätöelämää. Mutta se on palvellut sitä eronjälkeistä aikaa, auttanut mua eheytymään, kasvamaan siksi naiseksi, joka mä nyt olen. Opettanut paljon asioita omasta itsestä ja paljon asioita myös miehistä! Ja onhan sieltä ajalta jäänyt muutama tyyppi, joiden kanssa vaihdetaan kuulumisia edelleenkin. Oikeastaan säätövuosilta ei ole kauhean huonoja kokemuksia yhtään...jotakin olisi voinut jättää kokematta, jossain tilanteessa toimisin nyt toisin. Mutta se oli mun murrosikäni ja palveli omaa kehitystarkoitustaan. Lupasin kyllä auliisti, että voin lahjoittaa PANOPÄIVÄKIRJANI nyt eteenpäin, sivuja on vielä tyhjänä :DDDD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti