...tai oikeammin luulin, että paniikit oli jo unohtanu mut...mutta ei: eilen illalla iski ahdistus. Tosin ehkä tiedän sille syynkin: söin vääränlaista ruokaa, joka heitti vatsani aivan sekaisin. Ei siihen välttämättä muuta tarvita. Siirryn siis riisilinjalle taas. No, ei nyt ihan, mutta varon rasvaista hiilarimättöä. (Mutta kun Santun tekemä lasagne oli niiiiiiiiiiiiin hyvää) Juuri perjantaina kun kehuin lääkärilleni, että olen voinut jo tosi paljon paremmin. Niin sitten taivas taas putoilee niskaan. Koska olo oli jälleen se happi-loppuu-maapallolta-tulva-tulee-ja-hukuttaa-maailmanloppu-on-lähellä. Katastrofiajatuksia siis. Plaah. Mutta nukahdin sitten kumminkin, en ehtinyt kokeilemaan uutta kohtauslääkettäni - ehkä saavutus sekin.
Sitten olen tullut myös siihen tulokseen, ettei tällainen toimeton lorvailu oikein sovi mulle. On liikaa aikaa miettiä ja kuulostella. Pitäisi olla puuhaa ja tohinaa eli tössötystä, niinkuin armas mieheni sanoo. Mä oon myyny ahkerasti taas netissä vaatteita ja aamutuimaan jo käynyt Siirin kanssa sadekävelyllä. Silti olo on levoton ja selkäranka on kokonaan jumissa :/ (= usein toinen syy paniikeille). Mietin tässä punttisalille lähtöä.
Monta hyvää päivää ollut tässä ahdistusten välissä. Mutta eikö nää pitäny jo olla kokonaan voitettu kanta. Ilmeisesti keho on tosi herkillä ja yksikin varomaton liike aiheuttaa huonoa oloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti