Että semmoinen loma. Toiset sairastaa mielellään kotona - niin minäkin tekisin. Mutta aina ei voi valita. Sunnuntaina lähdettiin ajelemaan kohti loma-Rukaa ja kilometrien lisääntyessä olotilani vain huononi. Pääkipu, poskisärky, huono olo, paniikkikohtaus. Helmeä. Onneksi Kuusamossa pääsi päivystykseen, ärhäkkä poskiontelotulehdus ja antibiootit matkaan. Jos jotain hyvää, niin palvelu oli erityisen nopeaa: noin 3min. Poskiontelovaivat on mulle uusi tuttavuus, olisin voinut jättää tutustumisen väliin. Sarvikuonokannu on ollut kovassa käytössä, särkylääkkeitä on tullut syötyä enempi kuin moneen vuoteen yhteensä. Ehkä kaikkein kovimmalle ottaa se, että toiset pääsevät kurvailemaan aurinkoisille rinteille, minä nuhjustan yöpuvussani kaiken päivää. Onneksi on hyviä kirjoja edes mukana! Nyt ehkä jaksan jo lukea, kaksi päivää on mennyt enemmän nukkuessa. Eilen kävin kylillä, autolla. En jaksanut edes shoppailla. Tänään aion mennä syömään rinteessä olijoiden kanssa ja josko jaksaisin katsoa muutaman laskun. Suurin virkani on varmaan tällä lomalla anti-möykyttäjä, eli laittaa lasten kalsarin lahkeet sukan sisään niin, ettei jää möykkyjä. Mökki on kyllä hieno kelopirtti kaikkine mukavuuksineen ja positiivista on se, että on pimennysverhot ja hiljaista. Elias on pudonnut joka yö sängystä, eikä se edes herää siihen - kuten me muut.
Mutta loma se on tämäkin. Irti arjesta ja työkuvioista ainakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti