Ehdin naputtelemaan tänne nyt muutaman rivin, kun ollaan leirin toiseksi viimeisessä päivässä! Mulla oli hieno aie kirjoittaa leiripäiväkirjaa, mutta niin vain on ollut touhua ja puuhaa, ettei ole ehtinyt - ja illalla on niin kaikkensa antanut, ettei ole jaksanut. Ollaan siis sunnuntaista asti vietetty "arkiperheellämme" eli minä, Santtu ja mun lapset aikaa Savonlinnan Tanhuvaarassa uusperheellisten liiton järjestämällä lomalla. Meitä on seitsemän erilaisessa samanlaisessa tilanteessa olevaa paria, joista yksi vetäjäpariskunta. Aamupäivät 9-12 on työskennelty aikuisten ryhmässä ja lapsille on ollut ohjattua toimintaa (seinäkiipeilyä, polkuautoilula, uintia, pelejä, leikkejä, urheilua, retkeilyä..) sitten iltapäivisin ja iltaisin on ollut perheiden yhteistä liikuntapainotteista ohjelmaa. Täysihoidolla tietty, eli neljä kertaa päivässä pöydät notkuu ihania ruokia ruokalassa. Lapset on tykänneet aivan valtavasti ja unimatti on sammuttanu molemmat ipanat klo 21 joka ilta. Uusia kavereita on löytynyt paljon ja uusia kokemuksia myös. Perheiden yhteiset kisailut ja pelailut on kivoja, tosin meitä naurattaa Santun kanssa, kun on lihakset ihan jumissa pesäpallokentällä kirmailun ja futiksen peluun jälkeen :D
Mutta kaikkein parasta täällä on vertaisuus! Oikeasti se, että toinen eronnut, uusperheellinen, ymmärtää puolesta sanasta mitä tarkoitat.Ryhmässä on jaettu tosi rohkeesti monenlaisia aiheita, ja mä olen Santusta ertiyisen ylpeä, koska se on antautunut sille työskentelylle ihan täysillä. On puhuttu, rooleista, existä, toisen lapsen ärsyttävyydestä, omasta roolista uusperheessä, parisuhteesta, rakkaudesta...aivan tositosi hienoa! Me on huomattu se, että monessa kohtaa meillä toimii uusperhe hienosti ja hankaliin juttuihin on aina löytynyt hyviä kokemusperäisiä vinkkejä. On tehty parisuhteen aarrekarttaa ja pysähdytty miettimään asioita ja ilmiöitä meidän perheen elämässä. Todettu, että Santtu on päässyt oikeastaan helpolla siinä mielessä, että hän "saa" toimia mun lapsille sosiaalisessa mielessä eniten isänä, arjessa läsnäolevana toisena aikuisena. Tää viikko on yhdistäny meitä myös "perheenä", lapset ottaa Santtuun kontaktia ihan eri tavalla, on ihana katsella niiden touhotusta!
Meidän ryhmään oli valikoitunut sattumalta neljä kovanluokan lastensuojeluammattilaista :D Just eilen sanoin Santulle, että on niin oikeesti lohdullista kuulla, että vaikka miten on muutkin ammattilaisia lasten kanssa, niin samojen ongelmien kanssa painivat kuitenkin siinä omassa uusperheessään. Me haetaan vastaavanlaiselle leirille ihan varmasti uudestaan ja lämpimästi suosittelen tätä kaikille uusperheellisille! Ja niitä "tavallisia" perheleirejä tavallisille perheille (eli meidän kielen mukaan, niille, jotka elävät vielä ikuisen ja pysyvän rakkauden illuusiossa :DDD)
Paikkana tää Tanhuvaara on todella huippu: ammattitaitoiset ohjaajat vetää lasten ohjelmia, huoneet on hotellitasoa, Saimaan rantaa on matkaa n 50m ja jokapuolella on tosi siistiä ja viihtyisää...ja se ruoka: se on niin hyvää - Elias näkee suunnilleen untakin mannapuurosta, jota aamiaispöydästä muiden herkkujen ohelta löytyy. Mutta huomenna on kiva palata kotiin, juuri sopivan mittainen irtiotto ja totaalinen arjesta erossa olo tämä on ollut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti