...minulla oli iso maha, koska siellä potkiskeli Senni-vauva! Tai niinhän me luulimme :) Mutta joka tapauksessa tämä päivä oli seitsemän vuotta sitten merkityksellinen, koska silloin jouduin raskausmyrkytyksen takia sairaalaan. Se oli kamalaa, vaikka nyt jälkeenpäin ajatellen en ymmärrä miksi se oli NIIIIN kamalaa. Tutustuin ihanaan huonetoveriini, jonka kanssa vietin melkein kaksi viikkoa lähes 24/7...hurtin huumorin siivittämänä. Huonetoveri synnytti tammikuun lopulla pojan, jonka elinkaari oli lopulta vain reilun 50min mittainen. Elämän karut tosiasiat, syntymä ja kuolema tulivat tuolla reissulla tutuksi. Edelleen pidämme Annukan kanssa yhteyttä, oli se yhteinen aika kuitenkin molemmille niin merkityksellistä.
Minä olin sairaalassa se hankala potilas, jolla välillä päässä viirasi ja välillä vaan ketutti. Huolestuttavaa alkoi olla siinä vaiheessa, kun minulle alkoi tulla postia sairaalan osoitteella! Opin huomaamaan, että elämään voi mahtua monenlaisia ilmiöitä - kuulin esim päiväsalissa kertomuksen, kuinka pariskunnalle syntyi yllättäen vauva, vaikka päivystyksessä oli ensin ajateltu ärhäkkää virtsatietulehdusta...Mutta kaikkineen se liki kolme viikkoa "täysihoidossa" oli puuduttavaa ja ärsyttävää. Onneksi Janne vietti viimeiset neljä päivää ennen synnytystä mun seurassani koko ajan: "lomailimme" varastohuoneessa. Ja voi vain kysyä, että moniko mies on prenalla viettänyt useemman vuorokauden :D
Synnytystä käynnistettiin 6 vuorokautta! Huuh, ajatelkaa, joka päivä kovat supistukset, mutta ei sen valmiimpaa. Kunnes 7. käynnistyspäivän aamuna hulahti vedet ja sitten se olikin nopeeta toimintaa! Pieni sininen poikamme Elias syntyi puolentoista tunnin työllä aamulla joskus klo seittemän jälkeen mitoin 3120g ja 50cm. Elsu oli kovin epäkypsä vielä tähän maailmaan (rv 37+0) ja viettikin viisi päivää lastenosastolla vahvistumassa. Keuhkoissa oli vähän epäkypsyyttä, sokerit heilahtelivat ja ekana päivänä poika palelikin. Minä häivyin sairaalasta heti kahden päivän päästä ja kylläpä teki hyvää päästä kotiin! Poikaa käytiin toki hoitelemassa päivittäin.
Vaan sieltä pikkuruisten osastolta on poika ponnistanut ja kasvanut pian jo seitsemän vuotiaaksi eskarilaiseksi! Mittaa taitaa olla jo 130cm ja painoakin nollakäyräläispojan verran. Elsu on ihana mies! Ja osaa jo lukeakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti