Minä murisen. Olen karhu - ai jos pääsisikin talviunille! Mutta siis äksmiäs se taas saa mut kihahtamaan...kun on niin vaikeeta noita omia lapsia tavata. Huoh. Että hänhän se on kuulema enempi niiden kanssa ollut. Ajatus vissiin, että nyt ei sit enää tarvi olla lasten kanssa, kun on aikoinaan panostanut. Aivotonta. Väänsin taas rautalangasta, että minun miestäni lapset häviävät nyt tässä yhtälössä, ensimmäistä kertaa - oikeasti ensimmäistä kertaa sanoin tänään, että hän on paska isä...:/ ottaa vaan päästä.
Ja ah auvoa, kun astun sisään ovesta, niin vanhempi lapsi kiukkuaa jo kynnyksellä! No, nyt on punaposkisia lumihommissa olleita ipanoita! Puhuin Siirille taas siitä, että olisiko joku ammattiapu tarpeen, hän suuttui...tuntui vain, että tuo käytös on välillä niin huolestuttavan kaukana tavallisen 9-vuotiaan käytöksestä ja lapsella on paha olla. Huoh.
Ja sitten: Santun kanssa innostuttiin eilen miettimään, että laajennetaanko taloa vai katsellaanko isompaa! Ja mennään huomenna kattomaan yhtä vanhaa koulua, oijoijoi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti