elsu: " äiti koska mä pääsen taas isille?"
minä: "öö, ootas, ens viikon sunnuntaina"
elsu: "ai siis millon?"
minä: "no niinku ei nyt sunnuntaina mut seuraavana"
elsu: "*pyörittelee silmiään *...jaa"
soitinpa tuossa sitten eksälle, joka ei vaivaudu edes mun maileihini vastaamaan...kerroin, että lapset oikeasti ikävöi sitä ja ihan oikeastiko se on sitä mieltä, ettei aio tavata lapsia sopimuksen mukaista 15päivää kuussa. kerroin lastenvalvojan kannan, että sopimusta tulisi noudattaa, kun sellainen on kerran tehty. hän vain sanoo "ymm" ja sitten niin raivostuttavasti, että "tapaan niitä niin paljon kuin ehdin"...huoh...eikö ihminen ehdi kaikkina muina aikoina JOS HALUAA paitsi työaikoina? vaan ei tämä herra! uusi elämä menee OMIEN LASTEN edelle ja se on niin surullista, niin kurjaa ja sydäntäraastavaa. Suutuin taas...vaadin häntä varaamaan ajan lastenvalvojalle. mutta eihän hän mitään ehdi tehdä ja minä en voi ymmärtää, että hänellä on niin kiire, ettei edes sähköpostia ehdi lukemaan. voi morjes. ja vaikka tässä miten itse hermostun enkä voi ymmärtää, niin kaikkein kamalinta on kuitenkin se lasten ikävä, itku ja kysely, että missä isi on, milloin näemme...ja sitten lasketaan, että ootappas, meneekös siihen nyt sitten kaksi viikkoa :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti